Väärien valintojen asiantuntija * 27

Hyvää matkaa Olga.

Usein istuin Olgan luona. Joskus Liisakin, myöhemmin myös poikamme Marko ja tietty Biba. Puhuttiin elämästä, kuolemastakin. Olga poltteli Partner-minisavukkeitaan, juotiin kahvia sekä mehua, syötiin pullaa ja oltiin kuten aina. Kunnes yhtenä aamuna Olga ei ollutkaan paikalla. "On joutunut sairaalaan", sanoi naapuri. Muttei hänkään tiennyt miksi.

Aikanaan Olga palasi ja perässä tulivat tutkimustuloksetkin. Murhe täytti Omakotikadun yhteisön. Hänellä oli todettu haimasyöpä. Jotain toivoa olivat lääkärit antaneet, kertoi Olga. Pian paljastui, että sitäkin he antoivat ilman toivoa ja hän joutui sädesairaalaan. Joutui, koska ei halunnut sinne mistään hinnasta, sillä Olga tunsi sisällään kuolevansa pian.

Aiemmin hän oli monesti sanonut olevansa valmis lähtemään. Valmis rakkaidensa luokse. Mutta ei se niin ollut. Sen tiesin Partner-savukkeiden katoamisesta ja tilalle tulleista kaiken maailman mäntyuutejuomista. Olga yritti pitää yllä surua täynnä olevaa toivoa toivottomuudessa. Mutta mikään ei auttanut eikä estänyt väistämättömän kohtaamista.

Olga karkasi kolme kertaa sädesairaalasta omaan mökkiinsä. Jossa hän ei voinut enää asua. Sillä kotisairaanhoidolla eikä hoivaväellä ollut edes vartalon pesun mahdollisuutta. Puuhellan kulmalla ainoastaan emalinen vesisanko ja pihan perällä puucee.

Viimeisenä aamuna kotonaan hän odotti minua kahden hoitajan kanssa matkalaukku pakattuna. Katselin hämmästellen ja kysellenkin, että mitäpä tai minnepä nyt? Hoitajat katsoivat ensin vaieten toisiaan ja sitten Olgaa. Joka oli painanut surulliset kasvonsa kohti lattiaa.

Sain kuulla, että matkalaukku koska Olga oli sanonut minun luvanneen, että hän saa tulla kotiimme kuolemaan. Syvän hiljaisuuden rikoin menemällä ulos soittamaan Liisalle ja Markolle. Eniten ajattelin, miten mahdollinen edessä oleva istuu pienen poikamme, Markon elämään. Joka oli vasta vähän aiemmin menettänyt äitinsä.

Tein yhden elämäni ehdottomasti oikeista valinnoista ja Olga tuli meille. Liisan työhuoneeseen sänkyineen. Omakotikadun väestä, alan naisista ja miehistä aina joku valvoi ympäri vuorokauden vuoteen vieressä. Ollen läsnä, kuunnellen ja jutellen, silloin kun Olga oli hereillä.

Viimeisenä aamuna hellät kädet pesivät kaikkien yhteisen, rakkaan mummumme ja pukivat hänen päälleen Liisan vaaleanpunaisen oloasun. Jonka rinnassa oli musta karitsa ja sen alla teksti Black label. Se päällä Olga lähti taivaaseen rakkaidensa luokse.