Väärien valintojen asiantuntija * 2

Sumuinen meno tuli tiensä päähän.

Kun aikoinaan käänsin viimeisen kerran viinakuppini nurin 40 vuotta sitten, olin saanut päihteistä tarpeeksi. Tiesin monesta väärästä asiasta elämässäni riittävästi, mutten juuri mitään mistään mikä olisi oikein.

Minusta oli huomaamattani tullut "väärien valintojen asiantuntija". Se on ollut tärkeä oppi. Ymmärtää, että muutokseen ei tarvitse tietää mikä on oikein. Vaan riittää, kun tietää mikä on minulle väärin. Kun pystyy karsimaan elämästään pois jotain mistä kärsii, on tilaa löytää jotain sen tilalle. Mikä voi olla yhtä väärä vaihtoehto.

Joku voi olla leppoisa, hyvä puoliso ja isä, vaikka naukkaileekin pullon viiniä joka ilta. Yhtänä päivänä hän saa ahaa-elämyksen ja lopettaa viinin lipityksen. Tilalle hän löytää herraklubia sieltä, vieraita naisia sieltä täällä ja harrastuksia tuolta. Mutta hän ei ole löytänyt raittiutta, vaan vain tavan pysyä viinasta erossa. Kadottaen itsensä. Pahaa oloaan hän purkaa lapsiin ja puolisoon.

Vuosien saatossa sain huomata, että tolkuttomalla viinanjuonnilla ei tulla kaikkien mielestä edes päihteiden käytön kokemusasiantuntijaksi. Vaikka isossa ikkunassa on samasta asiasta kysymys. Laittaa nuppinsa sekaisin millä kemiallisella aineella tahansa.

12 askeleen ohjelman avulla raitistuneet ovat
päivän kerrallaan erossa päihteistä. 

Kirjoitin puolijulkisesti, että joiltakin osin narkomaanien hoidossa ei ole kysymys ihmiarvosta, vaan jostakin aivan muusta. Niin jo parahti joku, arvatenkin saman rodun, mutta eri heimon jäsen ja pyrki nollaamaan minut, "että onko sinulla kokemuksia heroiinin iv-käytöstä paljonkin". Se tarkoittaa suonensisäistä käyttöä. "Tsiisukseen" näytti kolahtaneen termini "narkkariapu kauniissa paketissa". Hänen mukaansa lienee piikitettävä huumeita ennenkuin voi käsittää ihmisarvosta mitään.

Kerran kirjoitin niistä tai heistä ketkä tehtailevat kanteluita ja tutkintapyyntöjä valtakunnansyyttäjän toimista. Kun hän virkansa puolesta ja virkavastuulla tutkii onko kansaedustaja syyllistynyt rikokseen. Sanoin heidän syyllistyvän nykytermin mukaan valtion virkamiehen maalittamiseen.

Niin jo joku halusi nollata minua siinäkin: "Mitä sinun kirjoitukseesi tulee, se käsittelee jälleen - kuten joskus aiemminkin - kokemaasi alemmuuden tunnetta."
Ehkä on näin, sillä olen satavarmasti ollut koulu- ja paljon muutakin kiusattu tietääksi omakohtaisesti miltä tuntuu olla maalitauluna. Mutta se ei näemmä tee minusta tämänkään alan kokemusasiantuntijaa. Vaan vain alemmuuden tunteen asiantuntijan.

Tarinoita on maailma täynnä. Ja ihmisiä, jotka ymmärtäen tai ymmärtämättään ylentävät itseään tai rakentavat omaa minäänsä painamalla muita.

Joskus, ehkä juuri mainitusta alemmuudentunteesta johtuen koen, että itsentuntoa on hyvä ehjätä senkin vuoksi, että on varaa olla heikko ja kertoa siitä muillekin.

Voin kysyä itseltäni, että jos en pidä jalanjälijistä kasvoillani, niin miksi sitten makaan lattialla? Mutta sieltä voi nousta ylös myös nitistämättä muita.