Väärien valintojen asiantuntija * 16

Jyväskylään kylään.

Kun kesä tuli, matkasin Jyväskylään. Muistelen Liisan hakeneen minut Tuusulasta johonkin kurssikeskukseen, jossa yövyimme mökissä ennen päätepysäkkiä.

Kyläreissuksi tarkoitetulla matkalla viivähti enemmän kuin 20 vuotta. Luulen, että väärän valinnan kanssa en olisi elänyt moista aikaa. Vaikkei se päättynytkään kuten toivoin.

Joka tapauksessa join siellä ensimmäiset puolitoista vuotta. Ehkä enemmän kuin koskaan. Kuljin pitkin metsiä koirani kanssa, jolle lupasin eniten ja joka oli minun terapeuttini ja ymmärtäjä. Vaikka tuleva vaimoni oli psykologi. Tai ehkä juuri siksi. Kodittomana ollut saksanpaimenkoira, joka sai kodin Liisan ja minun luonani. Biba nimeltään. Sille lupasin, että vielä kävellään puistoissa yhdessä, kun olen lopettanut juomiseni.

Murheeni oppivat uimaan oluessa. 

Kantakuppilani oli Ylä-Ruth, jossa kävin lähes joka päivä. Mainitun puolentoista vuoden aikana olin ehkä kaksi päivää selvinpäin. Kerran kun istahdin aamuolueni kanssa pöytään, kysyi ystäväkseni tullut Varvikon Mikko seurueelta, että tiedättekö mitä eroa on Seminaarinkadulla ja minulla? Ei tietenkään kukaan tiennyt, joten jatkoa seurasi: "Seminaarinkatu menee ravintola Ruthin ohi, mutta Soini ei koskaan."

Oiva mies, joka sanoi raitistuttuani yhden elämääni kantaneista viisauksista. Olin hankkinut ison, mustan moottoripyörän, jonka pysäköin kantakuppilani eteen. Vain juomani olivat vaihtuneet. Mikko katsoi minua jo useammankin moukun ottaneena sumein silmin ja totesi: "Kuule Soini, ei sinulla mene yhtään lujempaa kuin minulla, vaikka ajat tuolla kahtasataa." Niinpä, ajattelin monesti myöhemmin ja yhä. Itseään voi paeta monella tavalla ja väittää sitä vaikka vapaudeksi.

Monesti muistin mitä Liisa sanoi Mäntsälässä yhteisestä tulevaisuudesta. Olin päätökseni tehnyt enkä puhunut siitä kuin Biba-koiralle. Mutta kosin Liisaa: "Kuule, kun lopetan juomisen, tuletko vaimokseni?" Tähän hän, että tulen. Tulevaisuuden tie ja suunta oli selvä, vain raittius puuttui.