Sivun näyttöjä yhteensä

perjantai 21. elokuuta 2020

Väärien valintojen asiantuntija * 15

Tänään on Soinin nimipäivä.

Joten onnea minä, vaikkei se etunimeni olekaan. Toisaalta on myös Veinin päivä, josta yksi muunnos on Veino. Sen etunimen perin isältäni. Ruotsalaisittain Sven.

Viivähdetäänpä tovi tai pari omassa alkoholinkäytössäni. Minulla oli Hyrylässä kolme kantapaikkaa. Kesti-Grilli, Kaiffari ja Matka-Tuoppi. Joihin oli silloin tällöin porttikielto örvellyksen vuoksi. Ne lasketaan ansioiksi vain tietyissä piireissä, joihin eittämättä kuuluin. Kielto kaikkiin kolmeen kuppilaan oli vain kerran yhtä aikaa.

Ravintoloitsijoista tutuimmaksi, ystäväksi saakka muodostui Kaj Mannerheimo. Monella tavalla hieno ihminen. Hänen, ynnä yhden Ripan kanssa meillä oli yhdessä omakin ravintola. Cafeteria Helsinki Las Palmasissa. Missä olen syönyt elämäni kalleimmat lounaat. Niin kalliiksi ravintoloitsijan ura itselleni tuli.

Joskus vietän riehakasta elämää. 
Mannerheimo oli taas kerran katsellut touhujani lähinnä ravintolansa baaritiskillä Hyrylässä. Ja sanoi olevansa menossa Mäntsälään viikon kurssille. Että lähde Jorma mukaan. Johon minä, että miksi. "Siksi että minä maksan ja saat ainakin viikoksi nukkumapaikan sekä syödäksesi", sanoi Kaiffari. Ja minä lähdin. Viikon kurssi paljastui transaktioanalyyttisen ryhmätyön peruskurssiksi. Josta en ymmärtänyt mitään, en edes sanaa.

Kaiken ryypiskelyn lomassa elin silloin varsin kosteaa parisuhdetta Tarun kanssa, joka oli merinainen. Eräänkin kerran juopoteltiin Finlandia laivassa hänen hytissään. Mutta vain kerran heräsin aavan meren tuolla puolen, Gdanskissa ilman mitään papereita. Puolalaiset viranomaiset eivät löytäneet minua ja selvisin takaisin kotiin.

Aina kun Taru lähti reissuun, jäin kotiin ja huiskutin laiturilla kyyneleet silmissä laivan kadotessa horisonttiin. Murhemielin monesti kaipasin hänen matkaansa. Joten pyrin merimiesammattikouluun.

Mäntsälän kurssille sain tiedon, että minut on hyväksytty merimiehen oppiin. Mutta samalla kurssilla oli myös Liisa. Jolta kysyin, että jos tulen ensi kesänä luoksesi käymään Jyväskylään, niin sopiiko se. Tähän hän tovin tuumattuaan, että "sopiihan se. Mutta ymmärräthän Jorma, ettei meillä ole yhteistä tulevaisuutta niin kauan kuin juot?"

Ymmärsinhän minä, mutta silti valitsin kyläreissun. Ammattikoulu jäi, kuten Tarukin. Mikä ei ollut ylipääsemättömän vaikeaa, koska hän oli toisen vihitty vaimo. Josta liitosta kylläkin oli hakenut eroa, sillä ajatuksemme oli mennä naimisiin. Tosin olin hänelle sanonut, että jos lähdet uudelleen merille, ei meillä ole yhteistä tulevaisuutta avioliittoon asti.

Ei kommentteja: