Telttailua

Monta vuotta sitten ostin Päiviksen kanssa Vespan. 300 kuutioisen. Kävimme sen ja teltan kanssa ainakin Virossa. Oli mukavaa enkä muista olleen kylmäkään öisin.

Sen jälkeen vietin campingelämää vain mielikuvissa. Sitä harrastaessa oli hyvä, kalliskin kahden hengen yösija kadonnut jonnekin. Joten viime kesänä ostin uuden, 19 eurolla Biltemasta. Ja Jyskistä ilmapatjan pumppuineen sekä tyynyineen 😂. Ehkä 19 eurolla.

Uusin aikein verestin muistojani ja taitojani Niilo-koiran kanssa. Aloitettiin varovasti ja pystytettiin uusi "asunto" sisään, Merikonttikodin lattialle. Ja oltiin eränkävijöitä.

Kaikki sujui hienosti. Oli vessaan ja jääkaapille lyhyt matka. Sitten siirryttiin seuraavana yönä pihanurmikolle ja jatkettiin luontomatkailua. Yöllä oli minulla kylmä, mutta sinniteltiin aamuun saakka. Tai minä sinnettelin, sillä Niilosta se oli kaikin tavoin mukavaa ja mielenkiintoista. Ääniäkin oli yössä enemmän kuin sisällä.

Seuraavana yönä jatkettiin. Mutta aamuyöstä tuli liian kylmä ja siirryttiin sisälle. Minä Finlaysonin, Jeesuksen käärinliinojen sisään ja Niilo oman keinolampaankarvansa päälle. Ihmettelin miksi lapsena ei ollut kylmä koskaan Soputeltassa.

Tänä keväänä löysin kadottamani, punaisen teltan ja pystytin sen eilen Jokilampien rannalle. Sinne kömmin hyvissä ajoin illalla ja oli liian kuuma. Kävin yöllä puoli kahden aikaan uimassakin, vaikkei enää ollut kuumakaan. Kaikki oli kuten pitää. Mutta aamulla oli kylmä. Lämpötila ulkona oli 12 asteen paikkeilla.

Silti en vielä luovuta, vaan haaveena on hankkia ja laittaa teltta puiden väliin, joita Jokilaaksossakin on monessa paikassa. Ehkä joskus vielä yövyn puussa tai ilmassa niiden välissä, sillä nykyisin siihen saa oivat varusteet. Tai näin luulen.