Mistä on osaomistuskoira Niilon vuorokausi Jokilaaksossa tehty, osa 1

Niilolla on neljä omistajaa ja saman verran tai enemmänkin asuntoja. Niissä kaikissa se viettää erilaista elämää. Ja rakastaa kaikkia. Emäntiä, isäntiä, kotejaan sekä tavaroitaan.

Luulen, että Jokilaaksossa se viettää eniten koiranelämää, jos niin voi sanoa. Jossain kodissaan se saattaa nukkua untuvatäkin välissä ja käydä säännöllisesti suihkussa. Mutta ei Jokilaaksossa. Joskin kerran, kaksi kesässä käymme yhdessä Jokilammissa tai Tuusulanjoessa uimassa.

Niilo syö tarkasti säädellysti kolme kertaa vuorokaudessa. Aamulla, päivällä ja illalla. Se taiteilee ihmisen lailla vaivojensa kanssa. Virtsakivien ja allergioista johtuvan korvatulehduksen välillä.

Silti se on hyvin onnellinen koira, joka ei pikku vaivoja valita. Tosin joskus se saattaa astua jonkun risun päälle epämukavasti, jolloin se kiljaisee, että henki lähtee juuri nyt.

Jokilaaksossa sen special on vuoteiden määrä, joita se keräilee avullani. Niitä onkin 50 m² kodissa tällä hetkellä kymmenkunta, joista vain kaksi on kanssani yhteisiä. Matkakodin parvisänky ja Merikonttikodin pieni sohva.

Uutena hankintana se löysi puuhastellessamme Muistojen merikonteissa neljä pyöreää, sen mielestä oikein mukavaa vuodetta. Ne kaikki se saikin oitis omakseen.

Uutuudet ovat kaikki eri värisiä ja se myös käyttää jokaista. Valintoihin vaikuttaa varjo sekä aurinko ja sen mielen oikut, joista en ymmärrä mitään. Vaikka se niistä yrittääkin omin sanoin ja teoin joskus kertoa. Tai ymmärrän minä jotain, kuten Niilokin minua.

Jokilaakso on lähes ainut paikka, jossa se voi olla koirapuistojen lisäksi osin irti. Siihen liittyviä uusia, opittuja sanoja ovat "väärä suunta", jotka se käsittää oitis. Paitsi silloin, kun se näkee, countrykanin, jäniksen tai koiran. Harmittomimpia ovat puput, sillä sen verran Niiloa ovat nokkoset pistelleet, että metsään se ei ilman polkua mene. Eikä niitylle, jos ei ruoho ole leikattu 🤣.

Ehkä huomenna pääsen kertomaan siitä mitä teemme, kun päivä aukenee.