Matkakotimme In 105 on In memoriam

Eilen oli haikea päivä, sillä luovuimme 16 vuotta vanhasta Matkakodista, jonka ympärille olimme ajatelleet rakentuvan yhteiset eläkepäivämme. Talvisin jossain Välimeren maisemissa. Mutta eihän siitä mitään tullut, yhteisistä eläkepäivistäkään.

Eilen Päiviksen kanssa tyhjensimme välillä kotinammekin ollutta liikkuvaa, 9 metristä, monessa mukana ollutta asuntoamme. Silloin metreissä on mukana myös Vespamme

Mieleen tulvi monia muistoja. Ajattelin hieman surullisenakin kuinka usein elämässä käykään toisin kuin on suunnitellut. Lohtuna, että vanhan loppu avaa aina uusia ovia, kun ei niitä itse sulje.

Vaikken ehkä koskaan ole rahaa rakastanut, paloi sitäkin tässä lystissä aika tavalla. 16 vuotta sitten oli uutena Matkakotimme arvo 120 000 euroa ja nyt reipas 20 000.

16 vuoden mukava meno ja muistot maksoivat reipas 3000 euroa vuosi per lärvi. Toki se oli kotimmekin ehkä pari vuotta eri mittaisissa pätkissä ja paikoissa sekä korvasi monet, monet hotelliyöt vuosien varrella ympäri maailmaa.

Kauimmillaan kävimme Turkissa, Alanyassa. In 105:ssä on myös koko avioliittomme tarina yhdestä näkökulmasta ja enemmänkin 😢.

Luopumisen tuskaa koen myös caravan-harrastuksen loppumisesta. Mutta ehkä en siitä luovukaan vaan palaan lähtöruutuun. Siihen mistä sen aloitinkin. Telttailusta ja campingistä.

Mutta sitä on hiottava ja suunniteltavakin. 70 vuoden ikäkin vaikuttaa jotain. Ja määrättyjen asioiden minuun pesänsä tehnyt laiskuus 🤣ja mukavuudenhalu.

Kahtena kesänä olen nyt harjoitellut telttailua. Ensimäinen yö viime vuonna sisällä kodin lattialla ja seuraava pihanurmikolla Niilo-koiran kanssa. Kolmantena yönä tuli liian kylmä ja hipsittiin kesken viluisan lystin sisään vällyjen väliin.

Tänä kesänä olen yöpynyt Jokilaaksossa Jokilampien rannalla kaksi yötä yöuinteineen. Pari tuntia, kolmesta viiteen oli kylmä. Luulen, että itseni lisäksi vika on makuupussissa, joka taitaa olla halvin mitä kaupasta vuosia sitten löytyi.