Ikää matkakodillamme on 16 vuotta ja tilaushetkestä vielä kauemmin. Sillä sellaista jonka halusimme, ei ollut olemassa, vaan se tehtiin meitä varten Saksassa. Kävimmepä sillä myöhemmin tehtaan pihassakin. Joka taisi olla kesä- tai jollakin muulla lomalla.
Vaikka seniori-ikäisellä liikkuvalla kodillamme on ajettu reippaasti alle 100 000, on sillä myös reissattu. Pisimmillään Istanbulin läpi ja Turkin vuorten yli Alanyaan. Vuorilla taisimme leikkimielisesti kinatakin paikallisen kauppiaan kanssa. Joka ei halunnut ottaa sinällään vaatimattomista ostoksistamme täyttä maksua. Koska olimme niin harvinaisia vieraita kaukaisesta Suomesta.
Joka tapaukseesa, kun näytti siltä, että parisuhteemme kestää, tuumasimme, jotta pitäisikö asettua yhdessä johonkin asumaan. Vuokralle vai ottaa läjäpäin velkaa ja ostaa asunto mistä tehdä yhteinen koti. Viimein yhden yön aikana oli selvinnyt, ettei kumpaakaan. Vaan ostetaan jotain missä ei ole mitään järkeä.
Ja niin hankimme velaksi pitkälti toistasataatuhatta maksaneen matkailuauton. Maailman menoa kuvastaa hyvin sekin, että Sysmästä, jossa olin viime yön, saisi samalla rahalla tänään puolentusinaa, pientä osakehuoneistoa.
Silloin olimme Päiviksen kanssa täynnä yhteistä onnea ja ikuista rakkautta. Ajattelimme, että koskaan emme toisistamme emmekä autosta luovu, vaan vietämme sillä myöhemmin eläkepäiviäkin talvisin jossain Välimeren maissa.
Nyt ei Matkakodilla ole kuin käyttöarvo ja avioliitollamme ei sitäkään. Päivis oli pieni, harmaa ja rakas hiireni ja minä mitä lienin. Enää emme mahtuneet saman katon alle, vaan kuljemme omia teitämme. Päivis haluaa myydä Matkakotimme, jos sen joku ostaisi. Itse siihen tarvittaessa taivun, vaikken ehkä haluaisi.
Sillä tätä blogia kirjoitan sen ohjaamoon yläpuolella, yli vuosikymmenen yhteisessä parivuoteessamme mieli täynnä rakkaita muistoja.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti