Sivun näyttöjä yhteensä

keskiviikko 20. toukokuuta 2020

Varkauteen ryhtyminen

Minulla oli aikoinaan kymmenen vuoden siivu, joka ei kestänyt päivänvaloa. Viinaakin meni viikonloppunaukkailijan koko elämän annokset. Jota tuli rahoitettua muullakin kuin omalla omaisuudella.

Kun 40 vuotta sitten käänsin kuppini viimeisen kerran, päätin lopettaa myös konnana olemisen. Enkä ole sen jälkeen tehnyt vilppiä kuin vakuutusyhtiölle. Se pyrkii nimittäin arveluttavinkin keinoin maksamaan mahdollisimmen pienen, itselleni kuuluvan korvauksen.

Olen opetellut heidän pelinsä säännöt ja lisännyt omiani. Joten omatunto ei kolkuta, kun muistan varastetun kännykän ostopäivän ja hinnankin väärin. Enkä muista ollenkaan oliko se piraattituote vai alkuperäinen 🤔.

Pari päivää sitten ilmestyi Soiniityntien sillanpieleen pakasta vetäisty venetraileri, jota ei oltu rekisteröity. Kurakaarten sisäpuolella ei ollut edes pölyä ravasta puhumattakaan.

Kun minulla leppoistajana on enemmän itse päätettävää aikaa kuin palkkatyöläisenä, päätin selvittää mistä kärry on nurkilleni tullut.

Ei ollut helppo rasti, sillä Hepun valmistus oli lopetettu eikä nettikään osannut auttaa. Soittelin suomalaisia valmistajia ja jälleenmyyjiä läpi kymmenkunta. Sanoin monelle, että jos on varastaminen kovaa työtä, niin kyllä sitä on varastetun omaisuudenkin palauttaminen omistajalleen.

Toki tiesin, että helpointa olisi olla tekemättä mitään ja toiseksi helpointa ilmoittaa poliisille. Se ei kuitenkaan istunut minulle, koska ajattelin sen voivan olla kuin varkauteen ryhtymistä tai ainakin siinä mukana olemista. Sillä jos kärryn omistaja ei ole varkautta huomannut tai tehnyt ilmoitusta, hakee poliisi venetrailerin pois ja myy huutokaupassaan uudelle omistajalle.

Viimein tärppäsi Hyrylän Tokmannilta. Sain myymäläesimiehen kiinni, joka sanoi, että "joo, se varastettiin kolme päivää sitten yöllä. Mutta kameravalvonnan avullakaan ei päästy sylttytehtaalle, vaikka videolta näkyi pakettiauton mainoksetkin kyljessä. Nimittäin myös auto oli varastettu" 😂.

Joten laitoin trailerin kuuauton perään ja palautin anastetun tavaran omistajalleen. Palkkiona hyvä mieli ja ekstrana antoivat 100 euron lahjakortinkin. Tuli myös omia kolttosia tasoitteleva maku, sillä säästin vakuutusyhtiön korvaushillojakin monta sataa euroa.

2 kommenttia:

A.K kirjoitti...

vallan mainiota joskus näinkin...No miin no mihin me vanhan koulukunnan ukot päästtn tavoistamme ja periaatteistamme
-AK-

For life kirjoitti...

Ja AK on salaisuus