70-vuotispäivä sosi@@lisessa mediassa

Sukupuolineutraali Covid-19 alias Korona sekoitti monen ihmisen pakan. Niin myös syntymäpäiväpirskeeni. Joita meillä, tänä vuonna 70 vuotta täyttävillä oli tarkoitus juhlia isosti Tamperetalossa. Kymmenen vuotta sitten Rauman jäähallissa oppimallani tavalla. Kiitos siitä osaltani kuuluu raumalaiselle Törmän pariskunnalle.

Nyt vuosikymmenen jälkeen he yhä ovat ystäviäni. Viikolla posti toi ensin väärällä osoitteella yhden ja seuraavana päivänä toisen paketin. Kuvassa Eiman tai Heimon 🤣 kutomat, vasemman ja oikean jalan lahjat sateisena syntymäpäivän aamuna, Merikonttikodin takkatulen loimussa.

Jo jonkun tovin olin tuumaillut kuinka vietän merkkipäiväni tavalla, jossa sivurooleissa ovat kaikki muut ja pääosaa esitän itse. Ajattelin, että kun siirrän muistojeni osastolle, sydämeni syvyyksiin 70 elettyä vuotta, teen sen itsekkäästi. Nyt teen sen pääosin somessa.

Vuosien saatossa maailman ainoasta veljestäni on tullut myös ystäväni. Olemme molemmat oppineet, että meillä on virtaa ja enegiaa toisiamme kohtaan sen verran, että se väärinkäytettynä voimme saada aikaan, ettei meidän tarvitse enää tässä elämässä puhua keskenämme. Myös suvuistamme sekä äidin että isän puolelta sosiaalisena perimänä tähän olisi eväitä.

Nyt kuitenkin Eiman ja Heimon sukkalahjan tapaan Auli sekä veljeni Reijo kantavat huolta jaloistani. Viikolla sain heiltä lahjan jalkahierontaan. Vielä en tiedä kehystänkö sen vai käytänkö kortin kuvan karhun lailla jalkahoitoon. Joka tapauksessa Repa on minulle hyvin rakas.

Koulu- ja muukin kaverini Juhani Sjöblom muisti myös minua. Suvuillamme onkin jokunen matka käyty yhdessä. Isäni oli sivutyönään hänen tädeillä maalaistalossa rengintapaisissa hommissa. Itse puolestani varastin ja varastan yhä isäni oppien mukaan sukunimensä suomentaneilta Seesmerin/Sjöblomin metsistä vuosittain joulukuusen.

Juhani, josta myös on tullut ystäväni, ymmärtää kasvun merkityksen euroissa, mutta myös lasten tekemisen osalta. Hän oli eilen illalla Soiniityntien sillanpielessä toisessa kädessä juomatapani tietäen alkoholiton kuusenkerkkäjuoma ja toisessa kädessä omenapuun taimi. Jolle lupasi tuoda myöhemmin kumppaninkin, jotta sekin osaa olla tuottoisa ja kasvattaa runsasta satoa.

Juhanin poliittisen vakauden tietäen, on ollut häneltä aikamoinen myönnytys, että hän on hankkinut puun, joka tuottaa nimenomaan punaisia omenoita. Jos asia olisi Jussin päätettävissä, olisivat omenat sinisiä. Ja puun lehdet isänmaallisesti valkoisia.

Melanien, tänään otetun kuvan
julkaisen hänen luvallaan 

Mutta elämäni suurin lahja on vasta valmistumassa. Sitä kantaa toisella puolella maapalloa Melanie, jonka näin lapsineen ja sukuineen ensi kerran tämän vuoden alussa. Heidän luonaan asuin pienen pienessä kodissa tammikuun yhtenä tarkoituksena tehdä lapsi.

Ajattelin, että jos valtakuntamme ykkösboss Sauli tuli noin 70:nä isäksi, niin miksen minäkin voisi olla biologisestikin isä.

Jos korvien välini pysyy toimivana, vaikka joidenkin mielestä se ei ole koskaan toiminut kuten hyväksi olisi, ajattelen, että minusta ei tule vanhaa koskaan.

Vaan vähintään mielikuvituksissani kiidän maailman ääriin. Sen verran myönnytyksiä olen valmis tekemään, että lopetan tänään pieneltä osin kloppina elämisen. Ja pyrin ajoittain olemaan aikuisen oikeasti aikuinen.