Tämä, etupäässä suomalaisten seura on tehnyt vuosikymmeniä loistavaa työtä kaikkien Pattayan seudusta pitävien hyväksi ja kanssa. Mukana on myös thaimaalaisia ja heidän monet auttavat kätensä hääräävätkin vuoden mittaan monessa askareessa. Eikä vähiten keittiössä.
Apua saavat silloin tällöin muutkin, lasten päiväkodista ja Myanmarin rajalla olevasta lastenkodista lähtien. Itsekin olen ollut mukana sinne suuntautuvalla avustusmatkalla. Apua kertaluonteiset saa myös moni todella köyhä ihminen matalassa majassaan tai perhe.
Lastenkodin reissulta Myanmarin rajalle jäi elävästi mieleen Juha Timonen. Joka sanoi siellä paikallisten tarinointia kuunnellessamme, burmalaislasten ja muun väen keskellä, että eikö me tällä joukolla tässä ja nyt saada yhteen kaivoon rahat kasaan. Ja saatiinhan me. Kaivon valmistumisesta en tiedä, mutta sen tiedän, että aiemmin osan vuotta vesi haettiin läheisestä joesta.
Olin aktiivisesti aikani mukana, vuosikaudetkin varapuheenjohtajana. Asuin myös vaimoni Päiviksen kanssa viimeisessä "vuokratilassa" ylimmässä kerroksessa Soi Welcomella ainakin puoli vuosikymmentä Seuran vuokralaisena.
Mutta jo pelkästään Pattaya Suomi-Seuran jäsenenä oleminen auttaa.
Ennen kirjaimellisesti viisisataa-päisen jäsenjoukon kaikki jäsenmaksut menivät yhteisten tilojen vuokraan. Eihän se hyvältä tuntunut, mutta vaihtoehtoja tyhjätaskuseuralla ei juuri ollut.
Pariinkin kertaan vuosikokouksessa jäsenistöltä kysyimme, että mitä tehdään. Vastaus oli ääneen sanottuna yksiselitteinen. Pitäisi päästä vuokratiloista eroon. Sitä en tiedä mitä kukin omien tilojen haaveesta hiljaa päässään pohti.
Itse lähdin mukaan toimintaan, kun seuran pitkäaikainen puheenjohtaja Risto Nyman pyysi. Sanoin silloin ok myös hallitustyöskentelylle, jos jäsenistö niin kokouksessaan haluaa. Ja lisäsin Ristolle, että vain siksi aikaa, kun mahdumme samalle kupille. Ja että lähden, kun katson, ettei minusta ole apua enää tai kun aika muuten on sopiva. Näin myös tein.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti