Sivun näyttöjä yhteensä

keskiviikko 29. tammikuuta 2020

Vedonlyönnin kohteena

Elämän tähden blogikirjoittamisen ja Jomtien Pattaya Beach Faceryhmän ylläpidon yksi mukava puoli on, että tulee uusia tuttavuuksia ja ystäviäkin.

Onkin aina yhtä virkistävää, kun jossain maailman kolkassa joku ottaa hihasta kiinni ja sanoo, että moi. Et minua tunne, mutta minä tunnen sinut, sillä olen blogisi säännöllinen lukija tai Facebook sivujesi aktiivi seuraaja. Tai molempia.

Muutenkin kielitaidon karttuessa tulee oltua äänessä liikaakin, vaikkakin osaan olla halutessani hiljaa. Silloin tällöin on hyväksi myös näyttää tyhmemmältä kuin omasta mielestä onkaan.

Mutta aina en malta olla hiljaa. Eilen menin ystäväni kanssa lavataksilla vuoren tuolle puolen Pattayalle tutustumaan pariin Suomi-baariin. Autossa oli valmiiksi puolilavallinen itäisen naapurimaamme kansalaisia, joista yksi puhui englantia yhtä huonosta tai hyvin kuin itsekin. Muut vielä huonommin.

Joka tapauksessa hän kysyi, mistä tiesin heidän olevan Venäjältä. Vastasin, että kaverisi vaaleasta hellehatusta, jossa luki
"Thailand". Hän vastaustani aikansa pyöritteli vakavin ilmein. Ja purskahti viimein nauruun, paiskasi kättä sekä sanoi, että "hyvä vitsi". Eihän se vitsi ollut, vaan totta. Mutta maltoin olla hiljaa.

Sitten siihen vedonlyönnin kohteena olemiseen. Jonkun kerran olen lyönyt vetoa tekemistäni. Kuten kerran urheilusuorituksesta ravintolaillan päätteeksi pullon viinaa. Että heitän moukaria pitemmälle kuin lähes kaksimetrinen, parski kumppanini.

Hänellä meni monta vuotta vedon maksamiseen, sillä osin ilkkumiseni ansiosta se oli hävinneelle kova paikka. Mutta niin vaan lesti oli kerran ilmestynyt postilaatikkooni 🤣.

Eilen menimme Q-saunaan, kun heti alkuunsa löylyhuoneesta vieras suomalainen kysyi lupaa kysymiseen pyydettyään, että olemmeko isä ja poika. Minusta se oli mukavaa. Kuten Timokin, jonka aivan mielelläni kelpuuttaisin pojakseni.

Ei kommentteja: