Joulu on jäämässä tältä vuodelta taakse, joka olikin monella tavalla itselleni uudenlainen. Ehkä yksi aidoimpia muutoksia oli, että olin sydämessäni yksin ja yksinäinen. Vaikka olin aattonakin laatuseurassa, jota olisi riittänyt aamun tunneille saakka. Yksinäisyys korostui joulun tervehdyksissä. Kun niistä kiittelin ja kerroin, että tätä väylää myöten eivät terveiset enää Päivistä tavoita, sillä kuljemme eri teitä.
Sauli Niinistöstä, taatusti koko kansan presidentistä minulla ei ole juuri kuin hyvää sanottavaa. Aivan tavattomasti arvostan hänen jouluperinteeksi muodostamaa tapaa käydä Hurstin joulujuhlassa. Sille jouluaterialle Messukeskuksessa osallistui ehkä 1200 enemmän tai vähemmän yksinäistä ja nälkäistä arjen sankaria.
Ollessani Päiviksen kanssa vetovastuussa Sininauhasäätiöstä pidimme mekin Tuusulan Mutterimajassa "Kaikkien aikojen juhlat", johon osallistui kadun kansaa ja muun muassa Sauli Niinistö sekä Pekka Haavisto. Juhlimme Sininauhasäätiön pyöreitä vuosia, Mutterimajan käyttöönottoa ja Tarja Halosen myöntämää sosiaalineuvoksen arvoani. Mutta tärkeintä minulle oli Päiviksen kanssa avioituminen samassa juhlassa. Minun linnanjuhlani, jossa sain kuningattareni ja sen myötä koko maailman. Josta jäljellä on erityisesti alati kasvava mielikuvitusmaailmani.
Tänä jouluna juhlin aattona Ravintola Helmessä Pattayan Jontienilla syöden yhden parhaista jouluaterioista koskaan. Pöytäseuraltani, Mikalta, hänen vaimoltaan ja kohta aikuiselta pojalta sain tämän joulun ainoan joululahjan. Arkkikaupalla ruutupaperivihkoja, joita olin etsinyt ja toivonut löytäväni. En kylläkään etsinyt itselleni lahjaksi, vaan muuten vaan.
Toki ruutupapereilla on tarkoituksensa. Noin vuosi sitten olin kuukauden Filippiineillä Angeles Cityssä, jossa tapasin yhdessä peltikotikylässä aikuisia ja paljon lapsia. Yksi parhaimmista reussuistani ikinä, joka kantaa edelleen niin muistoissa kuin livenäkin.
Silloin päätin, että jos joskus tähän maahan tulen takaisin, on minulla mukana kyniä sekä ruutupaperia ja opetan lapset aukuisineen pelaamaan jätkän shakkia eli risti nollaa. Näin teen ensi kuussa, joskin aivan eri kaupungissa. Tällä kertaa Olongapossa. Samoin olen tehnyt muun muassa Kolumbiassa, bogotalaisessa, katulastenkin kodissa, jossa sielläkin olin kuukauden.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti