Pallon toisella laidalla

Koulussa naurettiin monille ihmisten hölmöyksille. Kuten hölmöläisille, jotka rakensivat ikkunattoman talon ja yrittivät tuoda sisään säkillä auringonvaloa. Minä olen juuri näin hölmö nykyäänkin. En ymmärrä miksi purkissa voi kuljettaa hajuja ja ilmaa, muttei valoa.

Sitten naurettiin niille, jotka uskoivat maapallon olevan litteän kuin pannukakku. Että kun aikansa seilaa ulapalle, putoaa reunalta jonnekin. Sitä ei kukaan osannut sanoa minne luulivat putoavansa.

Tätä ei uskonut Kolumbus, joka aikansa taivaanrantaa tutkittuaan, oli sitä mieltä, että ei ole litteä vaan pyöreä kuin pallo on maapallo. Sitten hän keräsi tukijoita ja rahaa sekä lähti laivallaan miehistönsä kanssa matkaan. Ehkä hän ajatteli tulevansa takaisin sinne mistä oli lähtenytkin. Mutta tulikin Jenkkilään ja muistelen opetetun, että hän luuli tulleensa Intiaan. Ja antoi paikallisväestölle nimeksi intiaanit. Ajattelen, että tätä ennen olivat Amerikan mantereella kuitenkin käyneet Pohjolan viikingit. Sitä en tiedä oliko heidän mielestään maa litteä vai pyöreä.

Mutta isossa ikkunassa eivät ihmiset ole paljon viisastuneet, vaikka toisin väittävät. Silloin kun miehet olivat rautaa ja veneet puuta, oli kateissa vain osa maapallosta. Niin kuin nytkin. Esimerkiksi merenpohjat ja iso osa sisuksesta muutenkin. Sitten taivaalla olivat oma lukunsa tähdet, kuu ja aurinko. Nyt se menee niin, että mitä enemmän maailmankaikkeudesta löydetään ja tiedetään, sitä enemmän on hukassa.

Mutta en usko, että kukaan tietää koskaan kaikkea maapallolla eläen, vaikka toisinkin väitetään. Minullekin moni mustanpuhuva kirja kainalossaan. Nämä väittäjät uskovat kaiken tietäviin jumaliin, joista jokin toisten mielestä on totta ja toisen mielestä taas ei. Jonkun seuraaminen vie helvettiin ja jonkun toisen seuraaminen taas jonnekin muualle. Usein nämä kovakantista kirjaa kantavat tuntuvat tietävän kaiken ja kulkevat valovuoden jumaliensa edellä.

Mutta minullakin on uskoni. Uskon, että maallinen majani mätänee ennen pitkää maan uumenissa tai katoaa savuna taivaalle. Mutta uskon myös, että kaikki mitä olen vuosien saatossa kerännyt tomumajani sisään, jatkaa elämäänsä ikuisesti jossakin. Vihat, tuskat, rakkaudet, kaipuut, välittämiset, surut jne. Siis elän iäti enkä olekaan kuollut. Silloin luulen saavani tietää kaikki maailmankaikkeuden salat ja voin matkustaa ajassa eteen- ja taaksepäin.