Sivun näyttöjä yhteensä

torstai 24. lokakuuta 2019

Koiran elämää

Ranchilla, jossa nyt olen, on ison puutarhan luonnossa paljon luonnonvaraisia eläimiä. Villikaneista lähtien. Joita on siis muuallakin puutarhoissa ja puistoissa kuin Suomen  Kivikylässä (lue Stadissa) ja Tuusulan Myllykylässä 😆. Niitä täällä kaivelee joskus koloistaan esiin muun muassa talon kuusi koiraa.

Kaikki talon koirat ovat tarinoiden arvoisia. Tässä yksi. Viisi on enemmän tai vähemmän samaa sukua ja heimoon kuuluvia. Toisin on viimeisen lauman jäsenen laita. Joka ilmestyi vuosi, pari sitten puutarhan laitaan. Sieltä se katseli pihan koirien eloa ja oloa kaihomielin. Nälkäkin tietenkin oli, mutta toisen koiralauman reviirille ei voi mennä noin vaan.

Silloin tällöin emäntä vei sille ruokaa, mutta pihaan se ei rohjennut edes yrittää. Kunnes lopulta se ensimmäisen kerran kirjaimellisesti ryömi emännän luokse. Nöyränä kuin pyytäen, että jos jotenkin voisi tulla lauman alimmalle tasolle. Hyväksyisivät hänet, sillä syntymäkodissa oli vain nälkä ja keppiä joka päivä.

Ratkaisevan liikkeen teki emännän tai isännän lempikoira. Ainoat, jotka pääsevät sisään asuntoon öisin. Tämä kuitenkin hyväksyi tulokkaan, jonka jälkeen se on kuulunut laumaan ja on yksi talon koirista. Lauman jäsenyys maksoi sille pallit. Nimekseen se sai punertavan karvansa vuoksi Red.

Mutta kerran se katosi ja väki ajatteli sen ehkä palanneen syntymäkotiinsa tai kuolleen auton alle. Eräänä päivänä isäntä oli työn touhussa kalalammikoilla ja asiaa tuli myös pumppaamokopille. Red oli livahtanut viikkoa aiemmin sinne sisään isännän edellisellä käynnillä ja jäänyt vangiksi salpaan laitetun oven taakse. Se ei ollut edes uikuttanut traktorilla tai jalan ohi kuljettaessa. Se vaan oli vaieten odottanut oven aukaisijaa päivästä ja yöstä toiseen.

Onneksi isännällä on tapana sulkea virta pumppuaseman pääkytkimestä.  Sillä henkensä pitimiksi Red oli syönyt sähköjohtojen päällisiä. Viikon vankeuden jälkeen vesi maistui ja toki oikea ruokakin. Muuten se ei ollut moksiskaan.

Red on tuulennopea. Nopeampi kuin yksikään sen uuden lauman jäsenistä. Nyt se taas viilettää entiseen tapaan hedelmäpuiden välissä sydän onnea ja vapautta täynnä.

2 kommenttia:

Unknown kirjoitti...

💗Hieno kirjoitus!

For life kirjoitti...

Kiitos paljon palautteesta.