Sivun näyttöjä yhteensä

maanantai 21. lokakuuta 2019

Ei tullut 12. hääpäivää

Tänään piti tulla ikuisen avioliittomme vuosia tusina täyteen. Vaan ei tullut, vaan on ensimmäinen hääpäivä ilman avioliittoa.
Näin ei pitänyt koskaan käydä, sillä olit elämäni suurin rakkaus sekä onni ja kanssasi olen viettänyt hienot vuodet.
Avioero sinusta on yksi elämäni suurista pettymyksistä, sillä monet vuodet luulin ja jaksoin uskoa ikuiseen avioliitto-onneen.

Ehkä olit ja olet liian upea nainen minulle tai minä kutistuin liian pieneksi rinnallasi. Mutta en voinut enää istua, sillä sydämessäni seisoin. Ehkä en tarvinnut sinua tarpeeksi, ehkä sinä et tarvinnut minua. En vaan voinut olla avioliitossamme enää tarpeeksi minä.

Minun oli paha olla liian usein ja liian paljon, mistä varsinkaan näin pölyn laskettua en syytä ketään. En itseänikään.

Kerran kirjoitin lähes ikäisestäni miehestä, jolta kysyin "elääkö siskosi?" Hän vastasi "ikävä kyllä ja se siitä". Vastaus pysäytti minut ja ajatuksissani olen palannut siihen monesti. Että onko kuinkakin helppoa yrittää sulkea tai pyyhkiä vuosikymmeniä tai ihmisiä elämästään noin vaan pois.

Minä en siihen pysty enkä edes halua, sillä tahdon säilyttää sydämessäni elämäni mahdollisimman kokonaisena, mahdollisimman hyvässä muistissa iloineen, suruineen, kipeyksineen. Kaikkineen.

Siellä sydämeni sopukoissa olet myös Päivis sinä ikuisesti pienen pienessä huoneessasi. Siellä käyn, kun tahdon ja joudunkin joskus, vaikken tahtoisi. Minulle olit maailman upein nainen ja kanssasi elin hyvinkin reippaan kymmenen vuotta. Niistä kaikista, myrskyistäkin rakas kiitos sinulle, sillä sydämessäni elät ikuisesti, tahdot tai et.

Tänä aamuna kello viisi, yksin yhteisessä vuoteessamme kirjoitan tätä Thaimaan taivaan alla kyyneleet silmissä. Ja luen vuosien takaisia, tämän päivän hääpäivien muistojamme yhteisestä Elämän tähden blogistamme.

Hienoja muistoja, jotka ovat tallentuneet jonnekin bittiavaruuteen tai minne lie. Ainutlaatuista kuitenkin on, että ne ovat olemassa. Minulle ehkä jossain siellä missä niiden on hyvä ja rakasta ollakin.

Olen kiitollinen yhteisistä vuosista kanssasi ja olen kiitollinen että olet ja elät. Minullekin muistoissani kovin rakkaana.




2 kommenttia:

heikki nordfors kirjoitti...

Taitaisikohan tuota enää paremmin sanoa. Elämä kuitenkin jatkuu....

For life kirjoitti...

Kiitos Heikki 💔.