Yksilöliikuntapaikat

Eilen soitti naapurikylän minuun nähden nuori mies (40 v.). Ja kysyi lähdenkö uimaan Mäkelänrinteen uimahalliin tai mikä virallisesti nimeltään lieneekään.

Sehän vaan minulle sopi ja koppasin uimavermeet ynnä pari alkoholitonta olutta matkaan. Siisti ja iso paikka, jossa aiemmin tuli käytyä useamminkin, kun asuin naapurissa Mäkelänkadulla.

On hieno asia, että uimahallit ovat säilyneet Suomessa edullisina koko kansan liikuntapaikkoina.

Vaan näin ei ole kaikkien, kuntien liikuntapaikkojen ja -hallien laita. Ne ovat valloittaneet seurat ynnä vastaavat porukat. Toki käytäntö on kirjavaa, jonka huomasin, kun vähän Googlen avulla selvitin. Jos et kuulu seuraan tai ole muuten järjestäytynyt johonkin joukkoon, on oma paikkasi näissä isolta osin verorahoilla tehdyissä ja ylläpidetyissä paikoissa liian usein hakusassa.

Aivan turhaa napinaahan tämä on, mutta muistan pienen Marko-poikani, joka kuusi-vuotiaana meni ensimmäisen kerran hankkimani jääkiekkomailan kanssa luistinradalle. Ja ei aikaakaan, kun hän tuli itkien takaisin. Sanoi, että vain vähän aikaa sain pitää jääkiekkoa ja sitten isommat pojat ottivat sen itselleen. Kysyi myös, että voitaisiinko hankkia kaikille oma kiekko?

Niinpä. Vain harvoin on tilaa pienelle ja vähän suuremmallekin oman tiensä liikunnan harrastajalle, joka kuitenkin haluaisi samaan halliin tai muuhun liikuntapaikkaan kuin muutkin.

Piristävä poikkeus ovat tosiaan uimahallit, joissa on jossain kolosessa aina sen auki ollessa tilaa yksinäiselle kulkijalle. Joka ei kaipaa uima- eikä muutakaan seuraa. Hänelle, joka haluaa olla siellä missä muutkin, mutta kuitenkin yksin.