Humala haihtuu, mutta ikuinen hulluus säilyy

Tämän tekstin julkaisin Facessa eilen, mutta kun se liittyy toissapäivän aiheeseen, julkaisen sen täälläkin. Yksi blogin ja Facesivujen eroista on, että ne tarttuvat eri lailla esimerkiksi Googlen hakupalveluiden haaveihin.

Lähes neljäkymmentä vuotta sitten, minulle oli yhteinen saunasessio Tikkurilan uimahallissa viikoittain Tapsa Rautavaaran kanssa. Hän ui saunomisineen tunnissa 2 kilometriä ja minä yhden. Rehvakas, muttei ylpeä oli Tapsa.

Silloin hyppäsin kymmenestä metristä, mutta Tapsa ei ja siihen se jäi, vaikka se olikin jännittävä kokemus.

Nyt 69-vuotiaana ja 100-kiloisena menin eilen Mäkelänrinteen uimahalliin ja siinä leppoistamisen sekä kellumisien lomassa katselin hyppytornia. Jälleen kerran päätin, että vielä joskus tuolta kympistä hyppään uudelleen.

Tänään menin halliin taas. Ja vaikka 40 vuoden takainen humala on haihtunut, niin hulluus on säilynyt. Joten hyppäsin 10 metristä ja oli se edelleen hieno kokemus.

En tiedä kehuiko hyppyjen valvoja säälistä, mutta hän sanoi, kun nousin altaasta, että kunnioitan.

Hänen apuaan tarvitsin viittomiseen, kun on näkö sen verran huono, etten nähnyt tauluista mikä kerros kulloinkin on hyppyvuorossa 🤣🤣.