Sivun näyttöjä yhteensä

tiistai 10. syyskuuta 2019

Sosiaalinen media

Minulla on kämmenen ja välillä lähes kahden kokoinen älylaite, jota käytän paljon ja monipuolisesti. En lähde luettelemaan ohjelmia tai sovellutuksia joita käytän, mutta niitä on reippaasti yli toistasataa. Pari vuotta sitten määrä oli puolet vähemmän. Mukana on vain kolme peliohjelmaa. Pasianssi, jätkänshakki ja shakki. Muut ovat enemmän tai vähemmän hyötyohjelmia.

Asun ilman toista ihmistä, joten kommunikoin laitteellani paljon ympäri maailmaa. Se on tärkein yksinäisyyden torjuntakeinoni, josta en löydä kuin hyviä puolia.

Kun kaksi vuotta sitten aloitin chattailemalla, Google-kääntäjän avulla englanninkielen opiskelun, en ollut kyseistä kieltä opiskellut koskaan minuuttiakaan. Alussa tarvitsin jokaiseen lauseeseen kääntäjää, mutta nykyisin harvemmin. Mitä paremmin keskustelukumppani kieltä osaa, sitä vaikeampaa se on minulle. Hänellä on aivan liikaa sanoja, joita en ymmärrä. Mutta jos vastapuolella on vähemmän sanoja, onnistuu tänään livekeskustelukin videokuvan kanssa, vaikka toiselle puolelle maapalloa.

Tähän harrastukseen ja elämäni nykyiseen sisältöön käytän paljon aikaa päivittäin. Mutta harva minua siinä ymmärtää. Kunhan haukkuvat koko somen.

Tänä aamuna gambialainen nuorimies kysyi minulta missä olen. Vastasin, "Now I walk in forest with my Niilo-dog". Johon hän, että voinko lähettää hänelle aavikon laitaan, hiekan keskelle kuvia suomalaisesta metsästä? Tein työtä käskettyä. Seuraavasta kysymyksestä en enää selvinnytkään ilman sanakirjaa, sillä Ebrima Bojang kysyi millainen sitten on suomalainen metsä ja minkä nimisiä puita siellä kasvaa?

Ajan tähän kaikkeen olen ottanut television katselusta sekä dekkareiden ja aikakauslehtien lukemisesta.

Kun nykyisin vietän vuodesta puolet Aasiassa, on opiskelusta hyötyä sielläkin. Kun esimerkiksi olen ostamassa paikallisesta tavaratalosta, Tesco Lotuksesta rotanmyrkkyä. Tai etsin Jomtienin postin uumenista Suomesta lähetettyä pakettia.

Ei kommentteja: