Pitkälti yli toistakymmentä kertaa olen pitänyt päivillä myös tietokilpailun tarinoineen. Jokunen vuosi sitten uudistin osiotani ja kehittelin tilalle muun muassa tehtävän, johon ei hyvistä yrityksistä huolimatta tullut ainuttakaan oikeaa vastausta.
Se ja mikä kaikki muu lienee ollut syynä, mutta se lopetti alusta asti mukana olleen yhden Syysrastien perinteen. Syitä ei minulle ole kertonut kukaan. En tosin ole kysellytkään. Aikansa kutakin kuitenkin, ajattelen nyt.
Uudelleen ja uudelleen olen puhunut koko kristillisen päihdetyön kentän yhteisistä päivistä, jotka eivät llisi "yhden varassa". Samaria, Kristillinen alkoholi- ja narkomaanityö eli KAN, Suomen Katulähetysliitto, Pelastusarmeija, Sininauhaorganisaatio jne.
Keille puhun, sanovat hyvä ajatus, mutta puuttuu se tai hän kuka tekisi tämän valmiiksi. Harsimiseen tarvitaan usean tahon siunaus tai ainakin hyväksyntä sekä valtakirja, jota ei minulla ole. Tosin sitäkään en ole koskaan pyytänyt.
Mutta yksi tärkeä, niin ikään vuosia esille nostamani asia nytkähti viimein eteenpäin, kun Sininauhasäätiön Big Blue Boss eli Henri Pelkonen otti kopin. Se on kansan suusta siepattua faktaa ja fiktiota kaikesta Sininauhaan liittyvästä vuosien ja vuosikymmenten varrelta. Tärkeintä ei ole mikä on mitenkin totta, vaan kuinka ihmiset tarinoita ja tapahtumia muistavat ja kertovat.
Jyväskylän Katulähetyksessä tein samasta aiheesta ison työn, kun tallensimme studiossa monta tuntia katulähetysveteraanien tarinoita. Sieltä se jalostui kuitenkin osaksi virallista Katulähetyksen historiikkiä, joka on toki tärkeää sekin. Mutta mehevimmät ja mielenkiintoisimmat tarinat puuttuvat, joten se ei ole sitä mitä etsin.
Nyt olen saanut uuden mahdollisuuden. Ehkä etsin jotain samaa kuin Elias Lönroth aikoinaan kansan parissa. Jos päiviä riittää, tästä teen nyt totta Henri Pelkosen turvallisen persoonan ja siunaksen alla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti