Sivun näyttöjä yhteensä

maanantai 19. elokuuta 2019

Ihmeellinen unimaailma, osa 4

Palaanpa yhteensä yli 20 vuotta kestäneessä unimaailmassani alkutaipaleelle, lähes 70 vuoden päähän. Niistä en tiedä enkä varsinkaan muista mitään.

Olen olettanut viettäneeni ensimmäisen yöni äitini kainalossa tai ainakin samassa huoneessa Naistenklinikalla. Mutta paikasta en olekaan varma enkä enää vuoteestakaan, sillä muistelen joskus kuulleeni, että aivan alkutaipaleella sydämeni olisi ollut jonkun kymmenen sekuntia pysähdyksissä. Synnyinhetki kuitenkin lienee ollut ehkä vaille 4. Aamulla vai illalla, kuka tietää.

Sitäkään en tiedä paljonko nukuin ja valvoin 9 kuukauden aikana kohdussa. Osaan ajatella vain, että itsenäistymiseni alkoi, kun äitini on saanut isäni sen siemenen sisäänsä, joka hedelmöityi ja josta äiti minut teki. Paljon olen taipaleellani virheitä tehnyt tai ainakin harhapolkuja kulkenut. Näin jälkeenpäin ajatellen, kaikesta olen kiitollinen kaikille, jotka ovat polkuni sallineet.

Tallessa alkutaipaleelta on valokuva tai muutama. Yhdessä oletettavasti tulen ensimmäistä kertaa kotiin Korpintielle armeijan ambulanssilla. Tie tosin sai vasta reipas vuosikymmen myöhemmin nimensä sekä syntymäkotini numeron 16.

Hämäränä ja ensimmäisenä muistikuvana unimaailmastani on pinnasänky. Ja minä siellä puisten kaltereiden takana.  Joka tapauksessa ensimmäisen kotini eri vuoteissa vietin yöni lähes 30 vuotta. Välillä alakerran olohuoneessa, välillä kamarissa eli äitini ja isäni makuuhuoneessa sekä välillä keittiön nurkkasängyssä. Ensimmäisen oman huoneeni sain yläkerrasta, joka tosin saattoi olla yhteinen siskoni kanssa. Ulko- eli saunarakennuksessakin asuin ja nukuin. Kahdessakin eri huoneessa.

Jännittävintä olivat kesien yöt ullakolla tai komerossa sateen ropistessa peltikattoon. Siellä kärysin siskoni kanssa tupakanpoltosta äidin haistettua savun. Koko yön valvoimme selkäsaunaa peläten kertooko hän sen isälle. Ei kertonut.

Kahdenkymmenen elämisen vuoden unimaailma on ollut minulla myös Keski-Suomessa. Niin kerros- kuin omakotitalossakin sekä asuinyhteisöissä ensimmäisen vaimoni kanssa tai aikana. Unimaailmassani vuoteena oli Vaasankadulla Jyväskylässä ehkä ensin Liisan äidin vuode ja myöhemmin häälahjamme, käytetty rautasänky messinkikoristein. Sen saimme Äijälän vammaisten tuelta, jossa kannoin yhteiskuntavastuuta varmasti vuosikymmenen.

Teimme tai olimme ainakin mukana rakentamassa myös paikan päällä käsinveistettyä hirsihuvilaa Haapamäelle. Puutkin valitsin itse metsästä ensin. Nimekseen se sai Syrjäntakanen. Rautasänky seurasi mukanamme sinne. Saattaa olla tallessa vieläkin. Paikkaa isännöi sekä emännöi nykyisin poikani Marko vaimonsa Päivin ja Sini Olivia tyttären kanssa. Markolla oli siellä unimaailman vuoteenaan lapsuuteni sänky Korpintieltä.

Keski-Suomeen sijoittuu myös aikani ja yöni perustamassani Kalliomäen puolimatkankodissa. Hyvin, hyvin rakasta ja kipeää aikaa. Kalliomäessä käydessäni nukuin avioeron jälkeenkin Liisan vieressä samassa vuoteessa. Kunnes hän sen kielsi. Sen jälkeen siirryin toviksi poikani lähdettyä omille siivilleen hänen parvisänkyynsä. Kunnes sekin unimaailma tuli matkansa päähän ja siirryin taas. Nyt niin sanotun talon toimiston parvelle. Viikko sitten nukuin yön Matkakotimme parvella tyhjäksi jääneen Kalliomäen pihalla. Paljon yli kymmenen vuoden jälkeen.

Tiedän kirjoittaessani, ettei tämä itseni lisäksi monia kiinnosta. Kirjoitankin etupäässä itselleni ja elän kirjoittamani uudelleen lukemalla vuosien kuluttua. Jos se sopii Luojalleni.

Mutta pidän myös elämäni jakamisesta, vaikka se usein sattuu syvällä sydämessäni. En arvannut kuinka paljon muistoja mahtuu unimaalmani ympärille, vaikka jätän kertomatta mitä muuta olen vuoteissa tehnyt. Kerran toin esimerkiksi kännäysreissultani Korpintien ullakolle siilin mukanani. Aamulla kun kohmelossa heräsin, oli vuode sekä minä yltä päältä siilen paskassa 🤣🤣🤣.

Ei kommentteja: