Sivun näyttöjä yhteensä

maanantai 15. heinäkuuta 2019

Lisää luksusnarinaa

Jormas: Lauantaina lupasin kirjoittaa lisää omituisista reissuista seuraavalla kerralla. Sen piti olla eilen, mutta se jäi tekemättä.

Yhtä spontaani kuin oli viime kesän ja  viime blogin uintireissu Mustallemerelle, on tämän kesän reissu Itävallan Alpeille Innbruckiin ja Seefeldiin.

Sillä yhtenä päivänä yks'kaks yksi kaverini, nelikymppinen mies, jonka olen tuntenut vaippaikäisestä saakka, kysyi lähdenkö haistelemaan vuoristoilmaa Keski-Eurooppaan. Lupasi kustantaa lystin.

Joten mikä ettei, sen kuin vaan matkaan. Toissapäivänä lennettiin Frankfurtiin, josta piti jatkaa samantien Itävaltaan. Ensin ilmoittivat, että lähtö myöhästyy 20 minuuttia ja sitten, että koko lento on peruutettu. Mutta silloin ja silloin pääsette Müncheniin. Ei kiiinnostanut, sillä mehän olimme menossa vallan toiseen suuntaan.

Ja mikä oli minun peesatessa, kun kaveri sanoi, että jäädään tänne yöksi ja tuumataan vähän mitä tehdään.

Alle otimme Yber-kumijalan, jonka käytännön näin nyt ensi kerran toiminnassa. Älylaitteen näytölle tulee kuka on halukas kyydin ottamaan ja millä hinnalla. Me nappasimme Muhammedin Pakistanista sillä ja sillä hinnalla, jonka maksun ohjelma ottaa kuljettajalle luottokortilta samalla, kun hyväksyimme kyydin.

Yösijaksi valikoitui luksusta, hotelli Hilton. Loistavan illallisen jälkeen painuimme yöorsille huoneeseemme, joka kyllä olisi kelvannut vaativaankin makuun.

Aamulla oli ajatus, että aloitamme allasosasastolta, joka oli minullekin, jo luksukseen tottuneelle liian kökkönen, joten sen jätimme väliin. Sen sijaan aamiaisella tuumasimme, että ei takaisin Suomeen, vaan  tänään kentältä uudella yrityksellä Alpeille.

Matkaa oli saman verran kuin Helsingistä Ouluun, mutta 500 euron lentolipulla ei päässyt kuin varapaikalle jännittämään, jotta mahtuuko kaksi reussumiestä vielä koneeseen. Jännittävää  siis riitti tällekin päivälle.

Ei kommentteja: