Sivun näyttöjä yhteensä

lauantai 11. toukokuuta 2019

Olen menettänyt uskoni, osa 2.

Jormas: Osa 1 löytyy tästä. Kristinusko ja sen viitoittama taivastie perustuu uskoon ja kirjoituksiin, jotka ihmiset ovat kirjoittaneet. Jeesuksen sanotaan kirjoittaneen vain kerran ja silloinkin hiekkaan. Kun Hänen luokseen tuotiin nainen suoraan vieraan miehen sylistä. Mutta kylmää kyytiä ei saanut niinkään nainen, vaan tuojat.

Kristinuskon mukaan on myös niin, että elämäsi aikana voit tappaa ihmisiä mielen määrin, sekaantua lapsiin, raiskata naisia ja vaikka mitä tahansa pahaa, kun vaan ennen kuolemaasi otat Vapahtajan omaksi Herraksesi.

Ja jos näin en tee, on osanani silloinkin ikuinen elämä, mutta helvetissä. Mikä se sitten lieneekään. Ei auta sekään, vaikka olisin talsinut kuinka kelpo taipaleen.

Mutta minä en usko tähän. Että kristinuskon Jumala passittaisi yhtäkään omaa luomustaan ikuiseen kadotukseen. Olen siis menettänyt uskoni helvettiin.

Mutta mitä sanoo asiasta Buddha, joka vastoin kuin Jeesus väitti koko elämänsä ajan olevansa vain ihminen? Jo 500 vuotta ennen Vapahtajaa. Buddhalaisuuden mukaankin taival kuoleman jälkeen kulkee Big Bossin luo. Joka hänkin erottelee jyvät akanoista.

Paratiisin ovet saattavat aueta uskot mihin tahansa, jos olet elänyt säällisen elämän. Siis ovet ovat auki ansioiden mukaan. Mutta sillä portilla ei murhamiehen eikä raiskaajan tiekään vie koskaan helvettiin, vaan saattaa tulla passitus takaisin maan pinnalle. Jolloin uudelleen  syntymisen muotojakin on enemmän.

Buddhalaiseen kosmologiaan kuuluu nimittäin kuusi olemassaolon tasoa, jonne ihminen voi jälleensyntyä karman lain mukaisesti. Jälleensyntyä voi jumalaksi, puolijumalaksi, ihmiseksi, eläimeksi, nälkäiseksi aaveeksi tai helvetinolennoksi.

Sitä en tiedä kuka uuden elämän muodon päättää, kun Buddhakin oli vain ihminen. Mutta jostain täältä voi löytyä syitä esimerkiksi thaimaalaisen käyttäytymiseen. Hänen voi olla vaikea tappaa kulkukoiraa, sillä se saattaa olla kuollut isoisä. Hän saattaa myös ruokkia koiria vailla ihmiskotia, vaikkei sinällään koiristä välittäisi. Mutta ruokkii, koska se on teko Buddhalle. Se auttaa pääsemään ikuiseen, hyvään elämään. Lieneekö nirvana nimeltään. Ehkä ansioiksi laskettavat teot lyövät myös painetta elää kelvollisemmin maan päällä kuin kristityllä.

Mutta esimerkiksi buddhamunkki saattaa piestä temppelin koiran. Hän katsoo sen kuuluvan ikään kuin virkavelvollisuuksiin, sillä koira on saanut uuden mahdollisuuden ja tullut tänne kärsimään. Kurittamisen ansiosta sille saattavat seuraavalla kerralla taivaan portit aueta.

Aikoinaan olin Jyväskylän Katulähetyksen toiminnanjohtaja aika taipaleen. "Hurskas' esimieheni (hallitus) tai osa siitä läksytti minua harvoin. Mutta joskus sain kuulla kunniani. Että taivastieni, mikä se sitten onkaan, loppuu lyhyeen kuin kanan lento. Ettei riitä, kun pappi, Jumalan edustajana maan päällä, on minut kastanut Hänen yhteyteensä. Sekä antanut nimen Jorma, jolla Isäni minut tuntee iät ja ajat.

Ja toisenkin kerran tuli hallituksessa kylmää kyytiä. Kun sanoin, että kukin tulee uskollaan autuaaksi. Ei kuulemma tule, vaan olen harhaoppinen ja palan helvetin tulessa.

Silloin istuin, mutta sydämessäni seisoin kuitenkin koko ajan. Joten ehkä elän lopuikäni harhassa, sillä kuten sanoin, olen menettänyt uskoni helvettiin. 

Uskoni mukaan jokaisella on samanlainen osa iankaikkisuudesta, millainen ja missä muodossa se itse kullekin nyt tai rajan takana näyttäytyykään  Tähän minä uskon.


Ei kommentteja: