Kadonneen rantatuolin metsästys

jormas: Silloin tällöin kuuntelen juttuja ja marmatusta condoissa ja hotelleissa asuvilta ihmisiltä. Muun muassa altaan tuolin tai muun olohuonekalun varanneista, jotka saattavat jo edellisiltana heittää selkänojalle pyyhkeen tai vaatekappaleen, jotta paikka olisi aamulla paremmin saatavissa. Minä tätä käytäntöä myötätuntoisesti hymähtelen ja otan osaa murheeseen eri tavoin elehtien.

Mutta sisälläni nauran, sillä teen joskus itse samoin. Elän tältä osin kuin omistaisin koko tuhatpaikkaisen asuntokokonaisuudeen klubihuoneineen ja allasalueineen. Joten oikeasti ymmärrän oivalla tavalla varaamiset, mutten näytä sitä. Ehkä se on osa ilkeää minääni.

Ajattelen, että syyllinen on nimenomaan majoitusliike, joka kauppaa olemista peteineen, altaineen ja aurinkotuoleineen. Joita ei kuitenkaan riitä kaikille halukkaille.

Meillä Seven Seasissa ovat "lepolassemme" pysyneet aina puolvuotiskauden muutamaa poikkeusta lukuunottamatta yksityiskäytössämme. Joskus yöllä tai poissa ollessamme kadonneet tuolit olen metsästänyt aina takaisin. Varaaminen onkin itsekkyyttä, jonka olen sallinut sekä Päivikselle että itselleni.

Mutta eilen laitoimme stopin käytännöllemme ja lähdimme metsästämään vaihtoehtoa kadonneille rantatuoleille. Kiersimme lähes kaikki tietämämme tuolikaupat, jonka jälkeen teimme valinnam mitkä tulevat olemaan meidän.

Thai🇹🇭kotiimme Päivis toi ne reteesti 🚖lla. Lysti maksoi 300 ja tuolit reipas 3000 bahtia. Oikein ovat mieleiset jonkun kerran istumisen jälkeen. Värikin on pirteän rauhoittava ja eri asentoja treenatulle bodylleni riittämiin. Piti oikein yöllä käydä katsomassa, ettei kukaan ollut nyysinyt niitä.