Aika kuluu, kello käy

päivis: Ajan kuluminen on hassu asia. Joskus tuntuu, että se ei kulu millään. Usein taas aika ei tunnut mitenkään riittävän kaikkeen siihen, mitä asioiden tekeminen vaatisi. Tilapäisen sinkkuelämäni viikkoina olen kokenut kumpaakin.

Niilo-koira oli minulla eilen päivähoidossa. Yllättäen koin, että aika kuluu hitaasti. Johtuiko se sitten Niilon läsnäolosta ja vähän epäselvästä ajankohdasta, jolloin se taas haetaan kaupunkikotiinsa vai siitä, etten pitkään aikaan ole ollut sen kanssa, enkä oikein tiennyt, pitääkö minun keskittyä vain siihen. Kun vähän väsytti, otin pienet päiväunet ja luulen Niilonkin tehneen samoin. Sen jälkeen kello olikin jo niin paljon, että oli hyvä hetki mennä kävelylle.

Koiran kanssa kävellessä ajan saa kulumaan mukavasti, jos nimittäin malttaa ulkona kuljeskellessa ihmetellä luontoa. Meillä Niilon kanssa oli paljon nähtävää, kun joka paikassa puhtaalla hangella oli erilaisia eläinten jälkiä, pieniä ja vähän isompia.

Googlen pilvestä löytyi hauska panoraamakuva, jossa näyttäisi olevan kaksi

Niiloa tepastelemassa nyt taas ilmeisen vahvalla lammen jäällä.

Vapaapäiviini kuuluu vähintään kaksi kertaa takan lämmitys. Siihen saa tuhraantumaan tuntikausia, jos mukaan laskee puiden kantamisen sisälle. Eilen sytytin takan kolme kertaa, sillä illalla en ennättänyt laittaa peltiä kiinni toisen polttokerran jälkeen, kun läksin asioille. Varsinainen syy kolmanteen lämmityskertaan oli eilinen pakkanen, joka vielä iltaa kohti kiristyi.

Tänään lämmitän takalla vain kerran, koska iltapäivällä lähden töihin ja jätän Merikonttikodin lämmityksen ilmalämpöpumpun tehtäväksi. Seuraavan kerran polttelen takkapuita siis huomisaamuna. Tälle päivälle oli myös tarjolla lumitöitä. Yöllä oli satanut muutama sentti lunta, jotka kävin kolaamassa paikoista, joista sen kolasin viimeksikin lumisateen jälkeen. Siinä tuo aamupäivä mennä vilahtikin.

Ylen määrin ylimääräistä aikaa minulla ei taida olla, sillä huomasin juuri, että en ole juuri näinä Suomi-viikkoinani lukenut päivän lehteä. Tai kyllä aikaa varmasti olisi ollut ainakin nopeaan digi-Hesarin lukemiseen, mutta kiinnostus on puuttunut.

Aikani kuluksi kuuntelen aamusta alkaen Yle Helsinki Suomea, josta paikallisia, valtakunnallisia ja maailmankin uutisia tulee välillä turhankin tiuhaan. Kun on kuullut ainakin kuusi kertaa perusteellisen uutisraportin siitä, että helsinkiläislapsille tarjottava päivähoitopaikka saattaa kotoa katsottuna olla toisella puolella kaupunkia, uutisten seuraaminen alkaa tympäistä.