päivis: Olemme viime aikoina syöneet ehkä tavallista enemmän leipää, pääasiassa kyllä hapankorppuja ja näkkäriä. Niitä toimme mukanamme Suomesta, mutta niitä voi myös ostaa täältä Dee Rentin Suomi-tuote-valikoimasta. Myös 7-Elevenin vähän tummemmista jauhoista leivotut paahtoleipäviipaleet ovat kelvanneet. Vegaaninen leivänpäällinen alkoi tuottaa päänvaivaa, kun matkalaukussa Suomesta tuotu vegejuusto loppui.
Thaimaasta vegaanista juustoa on luultavasti lähes mahdoton löytää, kun eivät juuri syö tavallistakaan juustoa. Kauppojen juustotarjonta onkin todennäköisesti pääosin turistien tarpeita varten. Mutta juusto ei minulle ole kynnyskysymys. Voin laittaa leivälleni muutakin. Mutta mitä?
Suomessa en asiaa ole viime aikoina juuri ajatellut. Olen ostanut kaupasta leivän päälle laitettavaksi Vegan-merkillä varustettua Keijua tai Floraa. Voin syönnin jätimme lähes kokonaan jo ennen kuin innostuin vegaanisesta ruokavaliosta.
Samoihin aikoihin kun vegaanijuusto loppui aloin kantaa torilta thaimaalaisia avokadoja. Yksi kerrallaan tietysti, sillä ne ovat huomattavasti suurempia kuin mihin Suomessa olemme tottuneet. Ja myös merkittävästi edullisempia. Tuontiavokadot sen sijaan maksavat täälläkin suhteellisen paljon. Juuri näin niitä jossain kaupassa, jossa hinta oli 80 bahtia kappale. Kunnon muhkea thaimaalainen avokado, jossa syötävää on tuontiavokadoon verrattuna ehkä kolminkertainen määrä, maksaa suunnilleen 50 bahtia. Se on reilusti alle 1,5 euroa.
Keksin, että varsinkin kunnolla kypsynyt avokado sopii hyvin leivän päälle korvaamaan levitteen. Tai en sitä vasta nyt keksinyt, mutta siitä tuli vakio levitteeni. Usein laitoin vielä päälle tomaattiviipaleita. Mutta kun kumpaakaan lajia ei lähikaupasta saa, alkoi käydä niin, että päälle ei ollut mitään laitettavaa, jos en ollut käynyt torilla. Välillä avokadoja löytyy myös suuremmista ruokakaupoista, mutta ei aina.
Yritin olla luova ja ostin hyväksi havaitsemaani paikallista tofua leivänpäälliskorvikkeeksi. Pilkoin tofun kapeiksi siivuiksi ja paistoin ne yhdessä valkosipulin kanssa. Valkosipuli on täällä lähes ilmaista, joten yritän välillä miettiä, mihin kaikkeen sitä sopii tunkea, että tulisivat käytettyä ennen kuin pilaantuvat. Huonostihan siinä kävi, kun laitoin levyn kuumalle, niin kuin tofuja paistaessa olen tottunut tekemään. Valkosipulit kärähtivät mustiksi, mutta tofusiivut kyllä paistuivat niin kuin halusinkin. Mausteeksi laitoin soijakastiketta.
Makuasia on, sopivatko ohuen ohuet jääkaappikylmät tofusiivut korvaamaan leivän levitettä tai muita vastaavia yritelmiäni. Tänään mutustin sellaista leipää aamulla tiedostaen, että vielä on ainakin yksi levite kokeilematta. Siis jotain sellaista, jota täältä voisi löytää.
Jostain keksin seesaminsiemenistä jauhetun tahinin, jota en muista koskaan edes maistaneeni. Googletin ja löysin aiheesta keskustelun, jota Pattayalla asuvat ulkomaalaiset olivat netissä käyneet. Sain siis vinkin ja suuntasin iltapäivällä Friendship-nimiseen ruokakauppaan, joka usein ennenkin on osoittautunut hyväksi valinnaksi, kun olen tarvinnut jotain hieman spesiaalimpaa ruokatarviketta.
En ole vielä koemaistanut tahinia leivän päällä, mutta lusikallisen söin. Mieleen tuli, että ehkä tahini tarvitsisi jonkinlaista jatkojalostamista. Hummuksen raaka-aineena sitä ainakin käytetään, mutta ehkä jätän hummuksen teon osaavammille.
Mutta mielenkiintoinen tuttavuus tahini silti on. Nopeasti googlettamalla löysin sille oikeinkin mieluisia lisukkeita: tomaatti, sitruunamehu, oliiviöljy ja valkosipuli. Juuri kun ennätin harmitella, että saattavat pilaantua ennen kuin keksin niille sopivaa käyttöä.
Ehkä vähän turhan iso tuo purkki on. Vähempikin määrä olisi riittänyt. Toisaalta sen sanotaan säilyvän pitkään. Jospa totun sen hieman outoon makuun ja suorastaan ihastun.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti