Makuja maailmalta

päivis: En ole koskaan kunnolla oppinut tunnistamaan mausteiden makuja. Jos jonkun maun esimerkiksi olen erottanut, se on luultavasti ollut valkosipuli tai mustapippuri. Thaimaassa kuljeskelun myötä mielenkiinto uusiin makuihinkin on lisääntynyt. Ja se näkyy varovasti jo omassa ruoanlaitossakin.

Olen kokkailuissani pärjännyt muutamalla luottomausteella. Mustapippuria, paprikaa ja suolaa voi laittaa lähes kaikkiin ruokiin. Kun tiedän, että makua saisi olla enemmän, lisään kattilaan kasvisliemikuution.

Olen kyllä hankkinut paljon muitakin mausteita, mutta pääsääntöisesti ne jäävät käyttämättä. Syy näihin hankintoihin selittyy reseptienkeruuharrastuksellani. Kun jossain on mielenkiintoinen ruokaohje, otan sen talteen ja huomaan, että pitää olla juustokuminaa, currya, sitruunapippuria ja mitä milloinkin. Niitä sitten ostamaan, vaikka ostaessakin saatan arvata, että kyseistä ruokaa ei tule koskaan tehtyä.

Facebookin ruokakeskusteluja seuratessa voin vähän ahdistua, kun huomaan, että ilman mustasuolaa joku ruoka ei ole sitä mitä sen kuuluu olla, erilaisista sokerilaaduista puhumattakaan. Sokerilaatujen runsaudenkirjon voi havaita kävelemällä vähänkin isomman ruokakaupan imellyshyllyn luokse.

Thaimaassa olen tietoisesti yrittänyt tottua chilin makuun. Onnittelen itseäni joka kerta kun olen onnistunut syömään kaikki annokseeni kuuluvat chilit. Tiedostan toki silloin, että lautasellani on ollut chileistä vain kaikkein miedoimpia.

Kotiin tuliaisena tuodut kuivatut chilit ovat kyllä ensimmäisen maistelukerran jääneet käyttämättä. Että voikin joku mauste olla tulinen!

Inkiväärin makuunkin olen ihastunut, ehkä juuri matkailun myötä. Viimeisimmät inkiväärimaisteluni tosin ovat täysin kotimaassa toteutettuja: tuoretta inkivääriä ruoan sekaan, inkiväärin makuisia pastilleja ja alkoholitonta inkivääriolutta.