Filippiinit, osa 4

jormas: Tähän osaan tulee osin vanhan kertausta, sillä syitä juuri nimenomaan tähän reissuun, olen yrittänyt selittää jo aiemminkin. Tosin minulla käy usein niin, kun jokin juttu on saanut suuren sijan mielessäni, niin se elää siellä osin omaa elämäänsä. Käy niin, että joku, jonka olen luullut olevan niin tai näin, onkin vähän ajan kuluttua toisin. Mutta en laita hanttiin, sillä pidän leikistä ja pelistä oman mieleni kanssa. Vähän kuin pelaisi shakkia itseään vastaan.

Mutta tieto lisää myös tuskaa jonka sain eilen huomata, kun viime blogissani kirjoitin, että jeepit korvaavat Filippiineillä Thaimaan liikenteeseen verrattuna jotain muuta kuin lavataksit. Sillä juuri ne ne korvaavat Angeles Cityssä myös valmiine reitteineen. Tieto tosin lisäsi vain väärässä olemisen ja sen myöntämisen tuskaa

Määrätyllä lailla ajatellen yksi alku ja juuri matkaan on onneton ja olematon kielitaitoni. Jota päätin kohentaa Googlen kääntäjän avulla. Tähän minut innoitti Bangkok Hospitalin lääkäri, joka tulkin puutteessa keskusteli täysin sujuvasti vaivoistani mainitun translatorin avulla englanniksi.

Mutta minulta puuttuivat keskustelukumppanit, joita arvelin löytyvän netistä. Kuten löytyikin. Miehiä ja naisia ja siltä väliltäkin. Minulle ei kelvannut mikä keskustelukumppani tahansa, sillä etsin köyhyyttä.

Itseäni vetää uskomattomalla tavalla aineellinen köyhyys puoleensa. Että kuinka ihmisellä, jolla on kaikki, ei kuitenkaan ole kuin tyhjyys. Ja kuinka ihmisellä, jolla ei ole kuin nälkä, on kuitenkin kaikki.

Tässä etsinnässä pitkin nettimaailmaa törmäsin kaupunkiin nimeltä Angeles City Filippiineillä. Helsingin kokoinen ehkä eikä mikään rantakaupunki. Se sopi kuvioihin siksikin koska olimme päiviksen kanssa päättäneet ajan kanssa tutustua muihinkin Aasian maihin Thaimaan lisäksi.

Kun pyysin netissä hankkeelle suomalaisapua, tuli lunta tai mitä lieneekään tupaan parista kädestä, kun en suostunut etukäteen avaamaan kaikille mitä apua etsin.

Lisämausteena ryhmästä tuli kysymys, että mitä sinä siellä teet, sillä se on juoppojen, hullujen, pettäjien, varkaiden ja huorien helvetin esikartano, jonne kukaan täysipäinen ei mene kuin ihmisen alapään vuoksi. Hyvää puolijulkista suomalaismainosta siis maalle, joka on ystävällyyttä täynnä.

Samasta ryhmästä tuli vielä lisämausteena, että täällä ollaan parin kaverin kanssa keskusteltu ja sinut tiedetään. Tarkoitusperäsi ovat niin oudot, että kukaan ei sinua auta. Et ole tervetullut koko maahan ja pysy vaan Pattayalla. Ajattelin, että ehkäpä juuri tällaisella pienen miehen ja pienen mielen valtavalla uholla on osa suomalaista aikoinaan lähtenyt tekemään Suur-Suomea.

Minuun tämä maanmiesteni ystävällisyys vaikutti toisin kuin kertojat ajattelivat. Koska lisäksi olen sen verran outo kristitty, josta varsinkin vapaitten suuntien muutamat hurskaat veljet ovat sitä mieltä, että ikuinen tuli ja hammasten kiristys on jatkoni maalliselle vaellukselle, niin jo nimensäkin puolesta Angelesista minua ei pitänyt pois enää mikään. Täällähän sitä on hyvä valmistautua tulevaan.