Naureskelin kerran Jormalle, että lihan jättäminen menee ensimmäisen puolisoni, silloin vielä sulhaseni piikkiin ja nyt tämä vegaanius on ihan Jorman ansiota. Jouduin nimittäin aikoinani kuuntelemaan jotain typerää sanontaa, joka liittyi hevosen lihaan, lähinnä kai metvurstiin. Siitä oli yllättävän lyhyt matka siihen, että kaikkinainen lihan syönti päättyi lähes seinään. Sen koomin en ole liharuokia tai -tuotteita kaivannut.
Moni kasvissyöjä on joutunut käymään pitkän tien onnistuakseen luopumaan liharuoista. Osa saa apuja vaikkapa lihattomasta lokakuusta, jota kai nytkin Suomessa ihan kiitettävästi vietetään. Minun on mahdoton ymmärtää, miten ihminen voikaan kaivata liharuokien makua. Mutta eipä oikeastaan tarvitse kuin selailla vegaanien Facebook-ryhmien kirjoituksia, kun käsittää, että monelle on vegaaninakin tärkeää, että ruoka näyttää lihalta tai kalalta ja mielellään jopa maistuu siltä.
Kalan syöntiä harrastin kasvissyönnin ohella vaihtelevalla mielenkiinnolla. Välillä olin syömättä ja oikeastaan enempää asiaa ajattelematta ruokavalioni joskus -80- ja -90-luvuilla olikin kai käytännössä vegaaninen. Kunnes taas palasin käyttämään kananmunia ja maitotuotteita. Kalan syönnin lopetin ehkä reilu vuosi sitten.
Kananmunista heitellyt kommentit olivat Jorman osuus siihen, että ne lakkasivat maistumasta. Tämä taisi tapahtua joskus viime kevään aikoihin. Silloin tuntui luontevalta luopua myös maitotuotteista. Maidolle ja jogurtille on olemassa liuta korvaavia tuotteita. Omia suosikkejani ovat kaurapohjaiset valmisteet.
Hunajaa silti käytän edelleen. Sitähän täysveriset vegaanit eivät myöskään hyväksy omaan ruokavalioonsa, koska he katsovat, että mehiläistarhaus on mehiläisten hyväksikäyttöä. Mutta minä kun haluankin olla ihan sellainen, miltä milloinkin tuntuu ja mikä ei tee elämästä liian vaikeaa ja rajoittunutta.Suomessa sopivan ruoan suhteen kompromisseja ei tarvitse tehdä niin usein kuin Thaimaassa. Täällä etelässä sitä paitsi tulee syötyä lähes pelkästään ulkona, mistä seuraa, että päivittäin on vähintään kerran melkein kuin toisten armoilla sen suhteen, mitä lautaselleen saa.
 |
| Olen oppinut tunnistamaan kasvisruokatuotetta kuvaavan thaikielisen merkin. Tosin se ei aina takaa, etteikö pakkauksessa ole vaikkapa kalaa. Tämän mehupurkin vegaanimaininta on kyllä ihan turha. Mutta onhan se ihan kiva. |
Aika usein tulee epäiltyä, että pitkiä aikoja Thaimaassa ollessa proteiinin saantini ei ole riittävää. Valkoinen riisi ja kasvikset, joihin annokseni liian usein rajoittuvat, ei taatusti täytä ihan kaikkea sitä, mitä monipuoliselta ruoalta edellytetään. Onneksi kotioloissa voi vaikka pähkinöitä ja muita siemeniä napsimalla täydentää esimerkiksi juuri proteiinin saantia.
B12-vitamiini on oikeastaan ainut asia, jota vegaani ei monipuolisestakaan ruokavaliosta saa. Suomessa moniin tuotteisiin, esimerkiksi maidottomiin juustoihin (tai vuustoihin, kuten niitä usein kutsutaan) tosin sitä on lisätty. Mutta mitä ei saa ruoasta, sitä saa apteekin hyllyltä. Toin oman B12-suihkeen Suomesta, Thaimaan tarjontaa en ole vielä joutanut katselemaan. Ainakin pillereinä tämäkin ongelma on helppo ratkaista. Tosin olen tuohon suihkeeseen niin tykästynyt, että pillerien syönti ei oikein houkuta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti