Kasvisruoan perässä Nakluaan

päivis: Vuotuinen Pattayan kasvisruokafestivaali alkoi pari päivää sitten Nakluassa. Nyt viimein tuli käytyä siellä. Juuri muuta en siitä tosin tiedä kuin että tapahtuma ei ole mikään turistijuttu ja temppelit ovat tapahtumajärjestelyissä vahvasti mukana. Mutta ei mennä vielä Nakluaan. Ajetaan ensin vakuutuksia välittävään firmaan.

Rekisterikilven vieressä olevan veromerkin
pitäisi näyttä jo ensi vuotta 2562.

Tiesin, että Hondani veroasia ei ole ajan tasalla. Pyöräni vero olisi pitänyt maksaa joskus viime keväänä, mutta kun edellisenkin veron maksoin vasta vuosi sitten marraskuussa, ajattelin, että sen kanssa ei ole niin kiire. Muistan kyllä, kun virkailija jossain määrin kauhisteli asiaa, kun maksuja ei oltu hoideltu ajallaan.

Tänään Sukhumvitilla ajaessani suusta pääsi "oh shit", kun huomasin, että tiellä oli vimmattu määrä poliiseja. Ei vain toisella puolella tietä, vaan laidasta laitaan niin, että oikein kukaan ei olisi niin halutessaan voinut vilahtaa ohi. Minä esimerkiksi olisin halunnut, koska tiesin että vero on maksamatta. Onneksi en tiennyt silloin sitä, että myös pakollinen liikennevakuutus olisi pitänyt hoitaa jo aikaa sitten.

Parhaat englanninkieliset selitykset pyörivät mielessäni, kun näin, miten poliisi viittoili ajamaan tien reunaan. Mutta mitä? Merkki ei ollutkaan tarkoitettu minulle, vaan takana tulevalle bussille. No, edelleen edessä oli jokunen samalla asialla tiellä seisova poliisi. Yritin välttää katsekontaktia haukkana liikennettä seuraaviin virkavallan edustajiin.

Mutta ehkä Buddha tiesi, että olen matkalla suojelemilleen kasvisruokafestareille ja päätti armahtaa minut. Sen verran hämmennyin, että ajoin vakuutusfirman tienhaarasta ohi ja jouduin kiertämään ylimääräisen lenkin.

Koska tieto lisää tunnetusti tuskaa, en viitsinyt kysyä virkailijalta, voinko nyt jo ajaa rauhallisin mielin, kun olen kuitenkin maksanut vakuutuksen, mutta veromerkki puuttuu edelleen. Sen voin hakea vasta maanantaina. Toki sekin on maksettu.

Minulla oli suunnilleen tieto, missä Nakluassa on katu, jonka varrelta kasvisruokaa pitäisi löytyä. Oikeasti en tiennyt, mitä siellä olisi ja olisiko edes siihen aikaan päivästä. Aikani kierreltyäni löysin keltapohjaisia mainoslakanoita, joista tarkkaan katsottuna näkyi myös englannin kielellä maininta etsimästäni tapahtumasta. Ja lopulta näin myös kadun, jonka varrelle myyntikojut ja monet ravintolapöydät olivat sijoittuneet.

Paikallisia oli välillä tungokseen asti tekemässä kasvisruokahankintoja.

Kaikki asiakkaille annettu informaatio oli thaikielellä. Onneksi houkuttelevien ruokien kohdalla vähintään kuuloetäisyydellä oli joku englantia sen verran taitava, että sain lisäinfoa tuotteista. Näin osasin ostaa pähkinätahnalla täytettyjä kääröjä, jonkinlaisia piirakoita. Hain niitä vielä pari lisää, kun ensin olin maistanut yhtä. Sitten löysin stickyriceä, jossa oli kai joitakin hedelmäviipaleita lisukkeena. Yhdistelmä ei ollut ihan tavanomainen. Rapsakkaakin se oli. Sekin oli vähän erikoista.

Lounaakseni ostin sekalaisen valikoiman friteerattua syötävää. Oli muun muassa tofua, maissinyyttejä ja kevätkääryleitä jotka myyjä pilkkoi sopiviksi annospaloiksi.

Kotona lisäsin ostamani kasvispaistokset avokadon ja kirsikkatomaattien päälle.
Maukas maustekastike kuului hintaan. Oli tosi hyvä lounas. 

Tarjolla olleiden tuotteiden joukossa oli paljon sellaista, josta en osannut sanoa yhtään mitään. Rohkeasti olisi tietysti voinut ostaa ja maistaa, kun kaikki kuitenkin oli tehty kasviksista. En ole kuitenkaan varma, olisinko pitänyt esimerkiksi kalan makua jäljittelevistä leikkeleistä. Suuret keittosammiot, joissa oli vaikka minkälaista soppaa, jäivät nekin testaamatta, koska auttamattomasti oli liian aikaisin liikenteessä. Vielä ei ollut nälkä.