Hyviksiä vai pahiksia?

päivis: En ole kovin aktiivinen sosiaalisessa mediassa. Huomaan, että omilla Facebook-sivuillanikin käyn vain lähinnä vaihtamassa profiili- ja taustakuviani - tai mitä ne ovatkaan nimeltään. Joskus tykkäilen, ihastun tai vihastun jonkun julkaisusta, mutta harvoin teen sitä sanallisesti. Äskettäin kuitenkin kommentoin jälleen kerran käyntiin lähtenyttä ikuisuuskeskustelua Thaimaan koirista.

Sain parilta minulle täysin tuntemattomalta tyypiltä aika henkilökohtaisuuksiin menevät haukut. Kuinka muuten kun koirista kerran puhuttiin. En viitsinyt edes enää vastata, kun keskustelun taso oli sitä, että kaikki Thaimaan koirat pitäisi tappaa ja tekovälineenä tarjottiin rautakeppiä tai vastaavaa. Ihan täysjärkisinäkin pitämäni muutamat ihmiset, jotka satuin tuntemaan, olivat mukana tuossa laulukuorossa.

Tätähän sosiaalisen median keskustelu kai pahimmillaan voi olla. Päästellään suusta mitä jyrkempiä mielipiteitä, joita muualla ei ehkä edes kehdattaisi sanoa ääneen. Ellei nyt sitten oltaisi koolla oikein samanmielisten kanssa. Silloin tietysti ei tarvitsisi niin paljon uhota.

En ole seurannut, joko keskustelu on tällä erää saatu päätökseen. Se usein ryöpsähtää yhden ja saman, aikaisemmin lähestulkoon täyspäisenä pitämäni henkilön aloitteesta, laantuakseen, kun kaikki on saatu sanottua ja pahin viha purettua.

Eilen jäin kuitenkin miettimään, että ehkä jatkossa, nyt kun itsekin vähän sohaisin koiranvihaajia, saatan alkaa suhtautua tuntemattomiin suomalaisiin varauksella, koska kenestäkään uudesta tuttavuudesta ei voi täällä tietää, kuuluuko hän Facessa mesoneisiin heikäläisiin vai koira-asiassa toista mieltä oleviin meikäläisiin. Pahinta ehkä olisi, jos joutuisi jossain leppoisassa live-tilanteessa kohtaamaan tyypin, jonka huomaisi samaksi, jolta on somessa saanut jonkun ikävänsorttisen "ojennuksen".

Rakastan tätä kuvaa ja tätä hetkeä:

Cry, jonka pelastimme onnettomuuden

jälkeen uudelleen liikuntakykyiseksi, 

jatkoi sylissäni uniaan. Sillä oli tuossa

hetkessä kaikki niin hyvin kuin koiralla

voi vain kuvitella olevan.

En mielelläni haasta riitaa, enkä halua riidelläkään, mutta varmaan tuollainen tunnistaminen saattaisi johtaa sanaharkkaan. Ellei sitten malttaisi olla visusti hiljaa, mikäli toinen osapuoli ei tunnistaisi kertaalleen Facessa haukkumaansa ihmistä. Ihan hyvinhän voisi olla niinkin, että tuo typeryyksiä someen näppäillyt kaveri onkin muuten ihan jees. Mitä tosin en pidä kovin todennäköisenä. Enkä tietystikään minä, asian mahdollisesti paljastuttua, olisi hänen näkökulmastaan millään tavalla järkiolento.

Mainitsemaani Facebookin koirakeskustelua seurattuani en voi millään käsittää, minkälaista pahuutta ihmisten mielissä liikkuukaan. Jos ollaan valmiit tekemään koiria kohtaan suorastaan hirmutekoja, onko se enää kovin kaukana siitä, mitä julmuuksia voitaisiin kohdistaa toisiin ihmisiin? Ymmärrän, että osa lähes ahdistavista mielenilmauksista kumpuaa suoranaisesta pelosta koiria kohtaan, mutta koiriin ja niitä puolustaviin ihmisiin kohdistuvaa vihaa en edelleenkään jaksa käsittää.