Do you speak thaimaata?

päivis: Me suomalaiset ajattelemme hanakasti, että Suomeen asettuvien ulkomaalaisten olisi syytä mahdollisimman pian oppia puhumaan suomea edes auttavasti. Täällä Thaimaassa saattaa paikallisilla olla vähän samansuuntaisia toiveita thai-kielen osaamisen suhteen, sillä englannillakaan farangi ei aina tahdo pärjätä. Ei vaikka oltaisiin seuduilla, joissa lasten luulisi käyvän koulua ja vanhemmillakin olisi ihan päivittäisen elannon hankinnan kannalta hyvä syy hallita edes vähän englantia.

Kun käyn lähimmässä 7-Elevenissä, tiedän, että henkilökunnan kanssa meillä on ainakin johonkin tasoon saakka yhteinen kieli käytettävissämme. Jos sen sijaan käyn saman ketjun jossain toisessa myymälässä, jonka naapurustossa ei asu kovin paljon ulkomaalaisia, voi olla etten tule ollenkaan ymmärretyksi, jos haluan kysyä jotain asiaa englannin kielellä.

Thai-kielen hallinnalle olisi siis hyvä syy. Saatammehan asustella täällä jopa puolet vuodesta, vaikka itse tällä kerralla vietänkin osan talvesta Suomessa.

Vähän helpompi olisi asioida torillakin, jos osaisi

edes vähän paikallista kieltä.

Viimeksi eilen tulin käsitykseen, että kouluissa englannin kielen opetusta ei ole joko ollenkaan, se ei ole puhumaan kannustavaa tai sitten osa lapsista ei yksinkertaisesti käykään koulua, vaikka se kai kaikille on kuitenkin käytännössä mahdollista. Elleivät sitten esimerkiksi perheen sisäiset syyt estä lasta käymästä koulua.

Olin lähdössä Tesco Lotuksen moottoripyöräparkista kotiin päin, kun viereen pyrähti kaksi todella pientä tyttöä skootterilla. Eivät millään voineet olla juurikaan yli 13-vuotiaita. Ajattelin kysäistä tytöiltä, minkä ikäisenä skootterilla voi alkaa ajaa ja ovatko tosiaan niin nuoria kuin miltä näyttivät. Mielessä oli sellainen mukava small talk paikallisten kanssa. Yritin avata keskustelun kysymällä, puhuvatko he englantia.

No kuinkas ollakaan, olinkin jo unohtanut sen ilmeen, jonka viimeksi näin jossain Bangkokin laitamilla pienen pienessä ruokakaupassa. Siellä kysyin samalla pikakahvihyllyllä asioineelta nuorelta naiselta samoin kuin tytöiltä: "Do you speak English". Muulla kielellähän en itse olisi osannut hänen kanssaan selvittää, oliko pikakahvipussissa kahvin lisäksi ehkä myös sokeria ja maitojauhetta.

Kysymykseni sai molemmilla kerroilla aikaan sen, että ensin minua katsottiin kuin joltain vieraalta planeetalta tullutta muukalaista. Seuraavaksi alkoi naurun kiherrys ja äkkiä kauemmaksi, ettei tuo, mikä lie marssilainen keksisi jatkaa outoa mongerrustaan.

Hua Hinin reissulla tapasimme suomalaisen pariskunnan, joka oli ihailtavalla tavalla panostanut uuden kotimaansa kielen hallintaan. Olivat hankkineet niin hyvän kielitaidon, että osasivat sitä jo opettaakin toisille suomalaisille. Ja sellainen mielikuva jäi, että heidän thai-kielen taitonsa oli tasoa, jolla pärjäävät varmasti tilanteessa kuin tilanteessa.

Laiskuusko sitten estää opettelemasta edes jonkin verran kieltä, jota suurin osa päivittäin tapaamistamme ihmisistä puhuu, todennäköisesti ainoana kielenään? Vai onko mukana ripaus ylimielisyyttä ja kuvitelma, että ei ole meidän länkkäreiden asia nähdä vaivaa? Tai tuntuuko kieli niin vaikealta, että edes joidenkin sanojen ja sanontojen opetteleminen on liian tuskallista?

Itsellä kyse on kai vähän kaikista noista. Englannilla kuitenkin tulee jollain tavalla ymmärretyksi ja pärjää sen verran hyvin, että oppimatta ovat jääneet kaikki ihan tavallisimmatkin thai-kielen sanat. En osaa kiittää, en tervehtiä, en edes kirota thaiksi. Suurin saavutukseni näkyy edelleen olevan se, että osaan tilata thaiksi kaksi soda-juomaa. Se on kyllä nolostuttavan vähän.