Sivun näyttöjä yhteensä

perjantai 5. lokakuuta 2018

Aamulenkillä tutulla ja totutulla tavalla

jormas: Suomikaudellani paino tosiaan roiskahtaa yli 100 kilon. Nyt se oli tutulla SevenElevenin vaakalla 101,6 kg ennen päiväruokaa. Kun takana on kaksi aamulenkkiä ja hieman köykäisemmät ruokalautasen sisällöt oli paino aamulla 100,1 kg. Tietty nesteitä on häipännyt, mutta suunta on kuten on tavoitekin, alaspäin.

Tänään sama lenkki ja joitakin vanhoja koiranaamoja tupsahteli sieltä täältä tutuilta mestoilta.
Jotkut kulkijat ovat päässeet
maallisen vaelluksensa loppuun
Paljon on koiria siirtynyt juoksemaan muille kaduille tai telluksille, joten pieni haikomieli oli eilen. But this is life, sanoo lontoolainen ja minä, joka opettelen chatin avulla englantia.

Uusia Luojan luomia on tullut tilalle meidän ja kaltaistemme iloksi ja koirakammoisten riesaksi. But i don't care, vaan jatkan tutustumista uusiin koiriin. Siinä auttaa kulku- ynnä muiden koirien lahjontapussi, joka kulkee lähes aina mukanani.

Ehkä aamukävelymme yksi mukavimmista stopeista on Kakkoskadulla perheen pitämä vaatimaton ruoka- ja juomapaikka. Jossa kävimme viime reissulla joka aamu kysymässä onko sodaa, meikäläisittäin siis wichyä tai hapollista kivennäisvettä. Ja kun aikamme sitä kysyimme, niin yhtenä aamuna sitä oli ilmestynyt tarjontaan. Satavarmasti meitä varten. Joskus juoma on loppu tai vähissä, kuten eilen. Löytyi vain yksi pullo ja henkilökunta haki sitä scootterilla jostain muovikassillisen.

Erikseen haettu juoma maksaa kaupassa 8 bahtia, jota meille myydään 10 bahtilla. Katetta on kahdesta lestistä 10 senttiä, jos laskin oikein tai edes sinne päin. Silloin ei kehtaa edes lähteä ilman tippiä. Kun tämän kaiken päälle paikan madam halaa meitä molempia lämpimästi, on asiakkuuteni taattu puoleksi vuodeksi.

Ei kommentteja: