Sivun näyttöjä yhteensä

perjantai 14. syyskuuta 2018

Ruuhkaa kuin Mannerheimintiellä

päivis: Meillä täällä maalla elää sanonta, että on ruuhkaa kuin Mannerheimintiellä, jos kolmion takana pitää odotella hetken aikaa päätiellä mahdollisesti peräkkäin ajavaa muutamaa autoa. Tänään vastaavanlainen ruuhkatilanne oli meillä kotipihassa.

Osasin odottaa aamulla puun kaatajia, jotka olivat luvanneet tulla. Mutta pihaan kaarsikin kaksi saman firman, Carunan asialla olevaa pakettiautoa. Ilman etukäteistietoa neljä miestä tuli raivaamaan Jokilaakson poikki menevän voimalinjan alla kasvavaa puustoa.

Edellisestä raivauksesta onkin jo vuosia. Silloin pihaan ajoi kohtelias mieshenkilö, joka tuli etukäteen keskustelemaan asiasta. Muistan, kun mies sanoi, ettei hän nyt ilmoittamatta sentään voi tulla kenenkään pihaan kaatamaan puita ja pusikkoa. Sitten katseltiin, mitä raivataan ja raivaus tapahtui muutaman päivän tai viikon päästä.

Nyt ei tuumattu. Vähän pääsin esittämään toiveita, kun ymmärsin, että kukaan ei kuitenkaan kysyisi.

Vaan se ruuhka. Meni muutama tunti, kun pakuja ilmestyi pihaan lisää. Tuli kolme autoa ja oli tullut neljäskin, mutta sitä en ollut katsomassa, sillä sain hyvän syyn lähteä syntymäpäivälounaalle Härmän Ratiin. Orgaanista ja vegaanista ruokaa. Sähköt nimittäin katkaistiin juuri lounasaikaan kolmeksi tunniksi, jotta pitkään toivomamme puun kaato oman sähkölinjamme päältä voitaisiin toteuttaa.

Meillehän kerrottiin aikaisemmin, että tulevat korjaamaan vauriot vasta, jos puu kaatuu linjan päälle, mutta ei ennen sitä. Onneksi Carunassa järki voitti ja säästyttiin turhalta vaivalta, joka oli väistämättä edessä. Suuri koivu oli jo niin pahasti kallellaan.

Vaan ei tässä kaikki. Tietysti siihen samaan "ruuhkaan" ajoi vielä jonkun firman farmariauto GPS:n ohjeistamana. Sitähän sattuisi varmaan päivittäin, jos emme pitäisi sillan porttia kiinni. Eikä portin kiinni pitäminenkään estä kaikkia GPS-uskovaisia. Avaavat jopa portinkin, kunhan vain pääsisivät sinne, mihin GPS neuvoo. No, meno päättyy sitten meidän pihaan. On tässä eräskin auto käynyt kääntyilemässä.

Tämänkertainen Myllykylään menijä ei voinut millään uskoa, että hän on kotipihassamme, jonka kautta kulku kylään ei tule kysymykseenkään. Ei auttanut, että käskin palata takaisin päätielle. Joku remppahemmo, joka autoa ajoi, yritti vielä lähteä kiertämään meidän pihakonttien takaa, jos sieltä olisi avautunut reitti hänen päämääränään olevaan osoitteeseen.


Pihapiiri on nyt ruuhkan selvittyä kuin syysmyrskyn jäljiltä. Puuta ja puskaa on kaatunut varmaan muutaman normiomakotitalotontin verran, ehkä enemmänkin. Ja vieressä kulkevalta kuntopolulta on nyt suora näköyhteys meidän parkkipaikalle saakka. Mutta näillä mennään.

Ei kommentteja: