Kun mikään ei riitä

päivis: Ei tarvitse kuin vilkaista aamun lehden mielipidepalstaa, kun käy selväksi, että ihmisten marmatuksen aiheet ovat aivan loputtomat. Marmatustahan tämäkin kirjoitus on, mutta en taida päästä ihan samaan kuin se valittaja, jonka elämä suunnilleen on pilalla, kun hänen käyttämällään ratikkalinjalla pysäkkien nimet kuulutetaan. No huh, huh, voisi tähän sanoa.

Mielensä pahoittanut piti kuulutuksia äänisaasteena, joka häiritsee matkustajia. Uskoi, että varmaan kuskikin on aivan kypsä työpäivän jälkeen, kun on koko työvuoronsa ajan joutunut kuuntelemaan, mitä pysäkkiä milloinkin lähestytään.

Olen lähijunassa tottunut kuulutuksiin ja kun niitä ei joskus jostain mahdollisesta viasta johtuen kuulukaan, on vähän outo olo. Huomaa, että jotain puuttuu.

En tästä kuitenkaan kirjoita siksi, että haluaisin sen kummemmin ottaa kantaa puolesta tai vastaan. Tulipa vain mieleen, että miten maailma onkin voinut mennä sellaiseksi, että harmituksen aiheeksi riittää raitiovaunussa kuuluva pysäkkikuulutus. Jopa niin paljon se voi jotakuta ärsyttää, että on valmis vaihtamaan ratikkamatkat oman auton käyttöön. Näin kirjoittaja uhkasi. Auton ratissahan sitä tietysti voi purkaa pahaa oloaan vaikka siihen, että samalla kadulla on muitakin autoja. Todennäköisesti on jopa niin paljon, että matka ei tunnu etenevän lainkaan.

Vähän saman sarjan mielipidekirjoitus oli tämänaamuisessa Hesarissa vuodatus siitä, miten huonosti pääkaupunkiseudun junaliikenne on hoidettu. Kirjoittaja ei voinut mitenkään ymmärtää, että ihmisten rakentamaan järjestelmään voi tulla vikoja. Niistä sitten tuntuvat poloiset matkustajat kärsivän ihan sietämättömästi.

Mitä paremmin meitä kansalaisia palvellaan, sitä tyytymättömimmiksi me kai muutumme. Mikään ei enää riitä ja kaikkea meidän elämäämme helpottavaa aletaan pitää itsestään selvyytenä. Minulle, jonka aikaisemmat kokemukset julkisesta liikenteestä ovat Jyväskylästä ja sen ympäristöstä, pääkaupunkiseudun julkinen liikenne on aivan huippuluokkaa. Satunnaisista heikoista hetkistä huolimatta. Ja ratikan pysäkkikuulutuksetkin voivat olla avuksi monille matkustajille, näkövammaisille ja vaikkapa lapsille, kuten tänään joku toinen mielipidekirjoittaja lehdessä huomautti. Itsekin olisin kuulutuksia joskus kaivannut johonkin oudompaan paikkaan mennessä Aina pysäkin nimen kertova infotaulu ei näy tai sitä ei ole lainkaan.