Köyhyys

Köyhän kodin näkymä olohuoneesta kotikadulle

jormas: Viime aikoina olen eräänkin kerran sanonut, että köyhyys vetää minua uskomattomalla tavalla puoleensa. Eikä se jätä minua rauhaan. Päinvastoin, mutta sitä haluankin, sillä kun ihmisellä tai eläimellä ei ole mitään muuta kuin nälkä, ja kun siinä näkee jotain kauniista, se myös kaikessa surussa ja melankoliassaan on sitä. Ainakin minulle.

Kun aihe pyörii päässäni, pyörittelen sitä myös monin eri tavoin. Josta on seurannut, että en enää oikein ymmärrä mitä köyhä tai köyhyys tarkoittaa Suomessa. Sillä minulla on varsin hyvä käsitys suomalaisesta sosiaaliturvasta, joka yltää tarpeen tullen meihin jokaikiseen, jolla ei ole omaisuutta eikä tuloja. Jokainen mainitsemani suomalainen saa mainitussa tilanteessa vähintään vuokra- ja ruokarahat jokapäiväiseen leipään ja lämpimään asuntoon. Josta voi tehdä kodin oman viihtyvyyden lisäämiseksi, oli sitten rahaa tai ei.

Ymmärrän kyllä, kun mainitussa tilanteessa narkomaani laittaa yhteiskunnan antaman tuen huumevelkoihin, koska pelkkää, että trokari katkaisee perinnän yhteydessä käden tai vastaavaa. Ja ymmärrän vielä senkin, kun äidin kullannuppu, aikamiespoika maksaa mieluummin äidin takaamaan velan, ettei mene molempien koti alta ja jatkaa äidin jääkaapilla käymistä, kuten viimeiset kymmenen vuottakin.

Köyhän kodin olohuoneen lattia sateen jälkeen

Mutta tällä ei ole mitään tekemistä todellisen köyhyyden kanssa, sillä molemmat esimerkit ovat sellaisia, että niissä on jopa valinnanmahdollisuuksia, mihin rahansa laittaa. On siis rahaa, jonka käyttötarkoituksen voi valita. Sitä sen sijaan en ole koskaan ymmärtänyt, miksi yhteiskunta, joka turvaa jokaiselle asunnon ja leivän, ei kykene turvaamaan, että annetut eurot myös menevät siihen mihin ne on tarkoitettukin.

Tähän ikään olen ehtinyt kutsua itseni kylään ja vieraisille moneen paikkaan, joista ei hevin kotia rakenneta. Näin on usein maissa, joissa ei ole oikeastaan minkäänlaista sosiaaliturvaa. Niistä kirjoitan ehkä seuraavassa blogissani. Mutta sitä ennen haluan vielä pohtia, että jos edellä mainitut ovat köyhiä, niin millä sanoilla tulisi kutsua niitä, joilla ei todellakaan ole mitään valinnanmahdollisuuksia. On vain nälkä. Onko suomalaisen köyhän alapuolella vielä joku ryhmä nimeä vailla? Onko se sitä yhden hyväosaisen julkisuuteen lanseeraamaa ihmisroskaa, vaikka hekin taisivat olla todellisen köyhän rinnalla etuoikeutettuja.