Sivun näyttöjä yhteensä

sunnuntai 2. syyskuuta 2018

Kesää on vielä jäljellä

päivis: Kesä ei ole vielä ohi, vaikka ollaankin syyskuussa. Onko tämä nyt sitä, että Suomessa jatkossa ei ole kuin kolme vuodenaikaa? Mitä ne ovatkaan? Kesä ehkä kestää kauemmin kuin nykyään. Jorman kanssa ennätimme jo päättääkin, että kesä alkaa 16.5. Jorman syntymäpäivänä ja loppuu 14.9., jolloin minä täytän vuosia.

Tänä aamuna Laukaassa järvi oli tyyni. Tuntui melkein kuin olisi ollut kevät, vaikka luonto olikin huomattavasti vihreämpi kuin keväällä. Ilma oli niin kirkas ja raikas. Jos katsoin oikein, Keski-Suomessa kesä ei ollut vielä niin pitkällä kuin täällä etelässä, jonne päivällä ajoimme. Horsmatkin kukkivat vielä, mutta täällä Tuusulassa niiden lehdetkin ovat jo muuttuneet kuiviksi ja ruskeiksi.

Kesän jatkumisen puolesta puhuu kuitenkin se, että Niilon kanssa kuntopolkua kiertäessäni näin monia kesäkukkia. Osa niistä kukkii jopa alkukesästä. Ehkä niillä on menossa toinen kukintakierros.


Jokilammilla on pesinyt joutsenperhe. Vanhempien huollettavana on ollut neljä poikasta, jotka ovat jo melkein täysikasvuisia. Vanhemmistaan ne erottaa melkein vain värinsä perusteella. Ne ovat edelleen hieman likaisen harmaita. Olemme mielenkiinnolla seuranneet niiden touhuja, mutta mahdollisia lehtoharjoituksia emme ole vielä nähneet. Ehkä niiden ei tarvitse edes harjoitella. Jospa lentäminen on niillä niin geeneissä, että asia on selvä yhdellä kertaa.

Joutsenten kotipihalta vaikuttava lammen ranta on myös muiden suurten lintujen suosiossa. Silloin tällöin rannalta lehahtaa lentoon haikara tai kurkia. Koskaan aikaisemmin isoja lintuja ei ole ollut lammella näin monta yhtä aikaa. Myös sorsat ovat palanneet. Ihan niin kuin ne tietäisivät, että Jokilammella ne ovat turvassa sorsanmetsästäjiltä.

Ei kommentteja: