Syyt huomoon omaantuntooni tulevat välillä varsin villiintyneestä eläinrakkaudestani. Ensin minua rassasi se, että usein eläimen elämän ainut tarkoitus on elää vankeudessa, kunnes tulee ihmisen syömäksi. Sitten ajattelin, että syön vain riistaa, sillä se on saanut elää elämänsä vapaana lyhyen aikaa tai hyvällä tuurilla kauankin. Kenties joskus luonnolliseen kuolemaan saakka.
Mutta tämäkään ajatus ei ole tuonut outoon sieluuni rauhaa, vaan olen jatkanut painia itseni kanssa. Toki teen sitä suhteessa luomakuntaan monella muullakin sektorilla, joista kasvit ovat omassa lokerossaan. Ehkä osin sen vuoksi Jokilaaksossa saakin rehottaa kaikki elävä kasveista eläimiin ja mihin kaikkeen muuhun elävä elämä voikaan yltää.
Joskus olemme päiviksen kanssa pelastaneet puoli tuntia onnetonta ja onnettoman näköistä parin sentin siivekästä, perhosta tai vastaavaa löylyhuoneesta pitkin seiniä ja lauteiden alusia. Ja olleet ikionnellisia sen jälkeen löylyssä, kun saimme siipiveikon tai -veikottaren pyyhkeen mutkassa ulos ennen kuin se oli polttanut siipensä kiukaan kivissä.
Elämäni ensimmäinen kasvisruokatilaus paikassa, jossa on lihaakin tarjolla |
Mutta luovuttanut en kuitenkaan ole. Joten tänään viipaloin haaveeni itseni sekä kykyjeni mukaiseksi ja kokoiseksi. Sellaiseksi, että voisin onnistua tavoitteissani. Siispä tänään tilasin ensimmäisen kerran kasvisruuan ravintolassa, jossa on liharuokaa tarjolla. Se oli pizza Mozzarella.
Tulevaisuudessa tilaan kasvisruokaa sopivina annoksina niin monta kertaa, että olen säästänyt lihaa yhden eläimen verran. Mutta pitää ajatella pienesti ja aloittaa pienesti. Joten Kotipizzassa tuumasin, että Mozzarella tilaukseni ansiosta yksi kana säästi toisen siivistään. Seuraavalla kerralla se säästää toisen siiven ja niin edelleen. Tähän haastan muitakin lihansyöjiä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti