Aloittelevan taksikuskin puhumisen tarpeesta

päivis: Aamulla tuli mieleen, että kaltaisillani aloittelevilla taksikuskeilla pitäisi olla jokin AA:n kaltainen yhteisö tai ainakin joku purkupaikka. Samanlaiselle saattaisi olla tarvetta muidenkin ammatillisten keltanokkien keskuudessa, mutta sen mahdollisesta hyödyllisyydestä tiedän nyt vain taksia ajavan aloittelijan näkökulmasta.

Viime yö oli ehkä pahin sen suhteen, miten paljon minulla on purettavaa ajovuoron jälkeen. Jorma oli nimittäin tullut edellisenä päivänä Tanskasta ja tapasimme vasta, kun minä tulin aamuyöllä kotiin. Olisi tietysti pitänyt käydä nukkumaan, mutta eihän se onnistunut, koska minun piti aamuun saakka puhua pulputtaa työvuoron kokemuksista. Ja silti vielä jäi moni asia selittämättä.

On selvää, että taksi-isäntäkään ei varmasti jaksaisi kuunnella kaikkia ihmettelyjäni. Esimerkiksi sitä, miten yöllä ajaessa maanteissä näyttää olevan paljon enemmän ylä- ja alamäkiä kuin päiväsaikaan. Kehä ykköstäkään tuskin tunnistaa yön pimeydessä, kun se on niin täynnä mäkiä.

Taksiauton ratissa näkee ja kokee monenlaista asiaa. Kivistön asemalla näkyi
sateen jälkeen sateenkaari, joka inspiroi ottamaan tuon valokuvan.

Tai mistä ihmeestä lentokentältä Tapiolaan ajamani keikan kuittiin kirjautuivat osoitteet kyydistä, jonka luulin hylänneeni ajovälityslaitteelta. Kuitin mukaan olisinkin käynyt Kulosaaressa viemässä jonkun porukan Keravalle. Sille ei kyllä taatusti löydy isännältäkään selitystä. Sitä paitsi vahingossa kyydin hyväksyttyäni soitin Lähitaksin keskukseen, jossa lupasivat kuitata hyväksyntäni pois. Ja joku muu sai toivon mukaan tuon kyydin, sillä itse olin sentään toisella puolella kaupunkia, kun kutsu tuli laitteelle.

Entäpä, miten paljon keskusteltavaa meillä aloittelevilla kuskeilla riittäisikään, kun voisimme vertailla äveriäiden espoolaisten ökytaloja, joiden pihoihin varmaan yksi jos toinenkin silloin tällöin vie isäntää, emäntää tai koko perhettä, kuten minä viime yönä. Haluaisin myös kuulla, onko toisilla kuskeilla samanaisia ajatuksia asiakkaan saamasta palvelusta. Laatukoulutuksessa ei juurikaan puhuttu siitä, mitä kuski voi tehdä sen eteen, että kyyti on monella tapaa asiakkaalle miellyttävä. Joidenkin kyydittävien kanssa aihetta on kyllä tullut sivuttua.

Ihan oma puheenaiheensa olisivat tietysti kaupunkikortit, joilla maksaviin olen nyt kahden viime vuoron aikana törmännyt. Ja huomannut, että mielessä kauhua herättänyt maksuväline onkin ihan simppeli käytettävä. Silloinkin, kun asiakas joutuu maksamaan kyydistä jonkin suuruisen omavastuuosuuden.

Omaa mieltä puhdistavaa olisi, jos saisi jakaa toisten kanssa pahimmat mokansa. Silloin voisi ehkä huomata, että mokailevat ne muutkin. Taksikoulutuksesta muutaman vuoden takaa muistan luennoitsijan, joka tunnusti, että oli joskus unohtanut laittaa taksamittarin päälle. Kertomansa mukaan huomasi sen vasta ajon päätyttyä. Syynä unohdukseen piti sitä, että oli ollut niin hauskaa seuraa kyydissä. Mies selvästi väritti tarinaa, sillä jonkinlaisen hinnan hän olisi hyvinkin voinut sopia kyytiläisten kanssa huomattuaan mokan. Hinnasta sopiminen on ollut mahdollista ennenkin ja tietyillä koodeilla sopimushinnan saa syötettyä laitteeseen. Sen olen oppinut viimeistään oman mokailuni jälkeen. Kokonaan en taksalaitetta sentään ole unohtanut laittaa päälle. Joskus on vain tullut ajeltua satojakin metrejä ennen kuin asia muistuu mieleen.