Elämää joku tovi ennen minua

jormas: Siperian ikiroudasta otetuista näytteistä on tutkijoiden suureksi yllätykseksi paljastunut eläviä sukkulamatoja. Erikoiseksi tapauksen tekee se, että maaperänäytteet – ja madot niiden mukana – ovat olleet jäätyneinä yli 40 000 vuotta. Muutaman viikon kuluttua sukkulamadot alkoivat liikkua ja syödä. Siten ne ovat pisimpään koskaan syväjäädytettynä hengissä selvinneitä eläimiä.

Yhteensä yli 300 maaperänäytettä kerättiin Siperiassa ja niitä alettiin tutkia laboratoriossa Moskovassa. Näytteistä löytyneet, kahteen eri sukuun kuuluvat sukkulamadot sijoitettiin tutkimusmaljoihin, joissa oli ravintoliuosta 20 asteen lämpötilassa.Tosin myös aikaisemmin sukkulamatojen tiedetään olleen poikkeuksellisen sitkeitä, sillä ne pystyvät korjaamaan solujensa vaurioita. Aikaisemmin 39 vuotta vanhasta kuivanäytteestä on löytynyt sukkulamatoja, jotka on saatu herätettyä henkiin, mutta uusi löytö on silti aivan eri kertaluokkaa.

Tutkimusala on mielenkiintoinen sikäli, että ihmiskehon jäädyttäminen ja sulattaminen on ollut tieteiskirjallisuuden aiheena ja sittemmin oikeankin tutkimuksen tavoitteena jo kauan. Esimerkiksi tiettyyn sairauteen kuollut ihminen voitaisiin ”herättää henkiin” sitten, kun kyseinen sairaus osataan parantaa. Toistaiseksi tutkimusala eli kryogeniikka ei ole löytänyt keinoa kokonaisen ihmiskehon säilömiseen, mutta sukkulamatojen sitkeys osoittaa, että siihen saattaisi jonain päivänä olla ainakin teoreettisia mahdollisuuksia.

Yllä olevan aineiston poimin Tekniikan Maailmasta ja tämän päivän Helsingin Sanomista. Itselleni aihe on äärimmäisen mielenkiintoinen. Harrastan nimittäin leppoistamisajanjaksonani aikamatkailua, josta olen silloin tällöin kirjoittanutkin. Tosin toistaiseksi olen matkaillut lähinnä oman elinkaareni puitteissa. Mutta nytpä taidan matkata silloin tällöin vähän kauemmaksikin niin tulevaisuuteen kuin taaksekin päin. Mahtaa siinä olla madoilla ihmettelemistä, että onpa maailma muuttunut 40 000 vuodessa., sillä väliin on tainnut mahtua jääkaudesta lähtien.