Blogi ilman nimeä, osa 2

Jormas. Usein kirjoitus, kuten moni muukin vastaava päättyy allekirjoitukseen ja useampaankin. Kai yksi tarkoitus on ilmoittaa kuka kirjoituksen laati ja toinen lienee, että kirjoitin mitä kirjoitin ja sen takana seison. Oma lukunsa ovat nimettömät kirjoittajat, jotka eivät tahdo seistä sanojensa takana syystä tai toisesta

Allekirjoitusta on monella tapana tehostaa jollain lisäyksellä. Silloin kun olen asialinjalla, se on usein sosiaalineuvos. Mutta vaikka olen asialinjalla, saatan käyttää jotain muutakin. Yhteen aikaan lisäsin itseäni kuvaamaan: "Väärien valintojen asiantuntija". Itselleni varsinkaan kyseessä ei ole mikään herja. Sen käyttämiseen taisi muokata termi: "Kokemusasiantuntija". Vaikka sekin on hyvä, en ole päässyt kokemusasiantuntijoiden kanssa yhteiseen ymmärrykseen kuka on oikeutettu mainittuun titteliin. Lähes kaikki ovat sitä mieltä, että pitää olla ensinnäkin kokemusta siitä mistä on kulloinkin kysymys. Ja toinen, siis se, josta olen eri mieltä, on vaatimus, että ongelma pitää olla selvitetty.

Ei ole auttanut perusteluissani rautalangasta vääntö. Vaan "sen minkä sanoin, sen sanoin ja se ei muutu". Ei, vaikka puhun esimerkkinä ikänsä lusineesta, vanhasta Turun Kakolan ruunasta, joka ei vuosikymmeniin ole selvinnyt siviilissä yhtä suvea kauempaa. Joka olisi juuri oikea kokemusasiantuntija kertomaan ensimmäistä kakkua lusimaan tulevalle nuorelle: "Tätäkö haluat?" Näillä ongelmansa selvittäneille ei riitä perusteluiksi, että jollakin ei ole kokemusta miten elää oikein, mutta on sitäkin enemmän tietoa yhdestä väärästä vaihtoehdosta. Siitä miten ei tule elää. Hän on Väärien valintojen asiantuntija. Sellainen minäkin olen.

Sitten pidän lisäyksestä. "Elämän koelentäjä". Joka kertoo, että haluan löytää ja luoda koko ajan jotain uutta. Luulen, että kuihtuisin pois, jos en näin voisi tehdä. Uuden etsimiseen löytyy paukkuja, kun osaa ja haluaa karsia elämästään pois jotain ajatuksella, että vaikka en tiedä mikä on oikein,  niin tiedän tämä olevan minulle väärä valinta. Kun karsin sen pois, on tilaa etsiä uutta. Tämä oli yksi olennainen oivallus, kun luovuin päihteistä ja tupakasta.

Sitten kun pääsin ja jäin pois palkkatyöelämästä, en halunnut olla eläkeläinen, Halusin olla "Leppoistaja". Joka tarkoittaa, että minulla on paljon tekemistä edelleen, joista suurin osa on, että teen sen ehkä tänä tai ensi vuonna. Tai en ollenkaan. Leppoistajan arkeen eikä juhlaan sovi hötkyily.

Viime viikolla Päiviksen ja vähän minunkin ystävältä, Riitalta, sain allekirjoituksen jatkeeksi huippusanan, joka liittyy oleellisesti myös leppoistajan arkeen. Olen nyt myös aloitusrajoitteinen, sillä suosikkíohjeeni on: "Älä tee sitä tänään itse, jonka voit huomenna teettää jollakin toisella".