15 koiraa

päivis: Olen pitänyt mielessäni kirjanpitoa Pitkäniementien koirista ja olen päätynyt lukemaan 15. Sen verran koiria asustelee tällä hetkellä kapealla kannaksellamme Laukaassa. Toisinaan lukumäärä vielä suurenee, kun lyhytaikaiset lomanviettäjät tulevat Lomalaukaan rivariasuntoihin lemmikkeineen.

En tiedä, olenko kaikkein ahkerin koiran ulkoiluttaja, mutta aika harvoin kuitenkaan tapaamme toisia nelijalkaisia varsinkaan pitemmillä kävelylenkeillä. Pitkäniemessä lenkki Niilon kanssa tarkoittaa kävelyä vähintään reilun kilometrin päässä olevalle sähkökopille ja takaisin sieltä. Lenkki on vähän pitempi kuin Jokilaakson kuntopolun lenkki, mutta vähemmän haasteellinen, sillä koko pätkä on asfaltoitu ja enimmäkseen saa kävellä tasaista maata. Kuntopolulla on toisin. Asfaltilla kävelystä on sekin hyöty, että koiran kynnet kuluvat. Ainakaan vielä ei näytä siltä, että kynnenleikkuulle olisi ihan lähiaikoina tarvetta.

Karhea asfaltin ansiosta koiran kynsiä ei tarvitse leikata niin usein.

Harvemmin kävelemme toiseen suuntaan, niemen kärkeen. Siellä voi kulkea metsäpolkua pitkin ja jos Nurminen-järven vesi on matalalla, Suutarinsaareen saakka pääsee kuivin jaloin. Viimeksi kun kävimme siellä, yhteys saareen oli kostea. Menoa metsäpolulle on myös rajoittanut tehokkaasti lokkiemo tai -pariskunta, joka uhittelee tiellä kulkeville. Nyt tosin pari päivää on näyttänyt siltä, että poikue on jo omillaan. Tänä aamunakaan lokki tai lokit eivät enää häirinneet, kun kävin uimassa aamuauringon rannalla.

Pitkäniemen koirista aika moni näyttää olevan rotujen koira. Nykyään tosin ei kaikista koirista enää osaa kysymättä sanoa, ovatko ne rotu- vai monirotuisia koiria. Ennen oli huomattavasti helpompaa, kun monista nykyään tavanomaisista roduista ei oltu vielä kuultukaan.

Kun Jokilaaksossa Niilo on päässyt haistelemaan vain satunnaisia hajuja, täällä on toisin. Koiven nostoakaan ei tarvitse haukotellen odotella, kun vähän sinne sun tänne pitää jättää oma merkki. Ja kun silloin tällöin joku noista koiranaapureista tulee vastaan, ihan samat kujeet ovat täälläkin: ensin pitää hiipiä vastaan ja mielellään maastoutua ennen kuin toinen tai toiset vastaantulijat ovat kohdalla. Sitten haistellaan ja todetaan, onko toinen tyttö vai poika. Vastaantulijan saama kohtelu riippuu täydellisesti sen sukupuolesta.