Sivun näyttöjä yhteensä

lauantai 2. kesäkuuta 2018

Merikonttisauna, osa 1

Jormas: Keväällä sanoin, että kirjoitan ja julkaisen kuvia enemmän tarkalleen sanottuna Tuusulan Ruotsinkylän Myllykylän Jokilaaksosta enemmän. Aloitin sen kirjoittamalla kolme tai peräti neljä blogia Soiniityntiestä, joka johtaa tien varrella tai oikeastaan päässä sijaitsevaan ainoaan pihaan, meidän kotiimme.

Nyt kirjoitan jonkun blogin Merikonttisaunastamme, sillä se saattaa olla valtakuntamme ainut merikontista tehty sauna. Ennen saunaa rakennuksessa oli suihku, joka toki on edelleenkin. Mutta siellä oli myös pesukone ja kuivausrumpu sekä muuta tekniikkaa, joiden avulla opettelimme millainen laitteiston tulee olla, jos ja kun joskus teemme kodin merikonteista. Merikonteista tehdystä kodissa ei silloin ollut Suomessa kenelläkään kokemusta varsinkaan muille jaettavaksi.


Kuten ensimmäisestä kuvasta voi päätellä sauna näyttää ulkoapäin merikontilta, kuten Duokotimmekin, josta myös kirjoitan varmasti jossain vaiheessa. Saunassa on teknisesti ajatellen kantovesi, jonka tuomme usein Senkkerimäestä, ravintola Sepelin seinästä 1000 litran säiliöllä.

Toisessa kuvassa on muun muassa sinisakarainen tähti tai joku muu taivaankappale sekä peili sen keskellä. Rakkaan muiston saimme mahdollisesti häälahjaksi, mutta joka tapauksessa tuusulalaiselta Marjut Jokiselta, joka oli ensimmäinen Sininauhasäätiön työntekijä Tuusulassa. Työhuone oli Möllerin talossa, jossa oli hänen vastaanottonsa ja kotinsa kunnanlääkärinä. Taulut vieressä ovat saaneet aiheensa Zacharias Topeliuksen saduista. Jonka isä muuten oli myös lääkäri.

Kolmannessa kuvassa on löylykauha, jonka olen tuonut kymmenen vuotta sitten Kolumbiasta, Sasaiman kylästä, jossa osin asuin ensimmäisen eläkejaksoni 10 vuotta sitten aidon viidakon laidalla katulasten lastenkodissa heidän kanssaan. Ja söin banaania aamulla, päivällä ja illalla kaikissa mahdollisissa muodoissa. Keitettynä, paistettuna kuivattuna, tuoreena ja niin edelleen. Sademetsän kupeessa käsin veistetty löylykauha sai nimekseen Cucharon. Joka on sille paikallisen kyläkauppiaan antama nimi. Luulen, että se tarkoittaa keittokauhaa. Oletan sen olevan joka tapauksessa maailman ainut, käsinveistetty kolumbialainen löylykauha.

Neljännessä kuvassa on niin ikään tauluja, joita on vielä enemmänkin saunallamme. Kuvan taulut ovat Kalevala-aiheisia, joten niissä on aimo annos suomalaista kulttuurihistoriaa. Mielenkiintoista on ajatella, että ovatko Topeliuksen tarinat satua ja Elias Lönnrothin Kalevala jotain muuta. Sitä ei ehkä moni tiedä, että alkuperäinen Vanha Kalevala on myös Karjalan tasavallan kansalliseepos.

Ei kommentteja: