Sivun näyttöjä yhteensä

keskiviikko 27. kesäkuuta 2018

Jalkapalloa kentän laidalta

päivis: Jalkapalloa on tullut viime ajat tuutin täydeltä. Tai joku sanoo fudista, toinen jalista ja voipa käyttää nimeä potkupallokin. Tosin viimeksi mainittu termi taitaa olla jo aika vanhansävyinen. Itselleni suuhun taitaa istua parhaiten sana jalkapallo.

Seurasin paljonkin jalkapalloa kun lapset olivat peli-iässä. Se oli sitä tavanomaista harrastavien lasten vanhempien elämää: vietiin treeneihin, seistiin kentän (tai talvella kaukalon) laidalla tilanteesta riippuen kannustamassa tai viettämässä sosiaalista elämää toisten harrastajalasten vanhempien kanssa. Pidin siitä, vaikka varsinkin jälkeenpäin olen kuullut paljon kielteistä siitä, että vanhemmat käyttävät suuren osan vapaa-ajastaan lasten harrastusten parissa.

Voi sentään. Kai vanhemmat voisivat huonomminkin aikansa käyttää. Voisivat istua kotona juomassa kaljaa tai tuijottamassa telkkaria. Noin niin kuin esimerkiksi. Kuka tietää, vaikka itsekin olisin löytänyt itselleni kyseisen kaltaisia harrastuksia, jos en olisi kuskannut lapsia sinne tänne. Mutta yhtään ei tunnu siltä, että lasten harrastusten parissa käytetty aika olisi ollut pois jostain paremmasta. Kenties itsekkäämmästä.
Googlekin muistuttaa päivittäin, mitkä kisat ovat parhaillaan meneillään.
Jalkapallon lisäksi olen kuskannut tai saatellut omaa jälkikasvuani harrastamaan ainakin kaukalopalloa, kesäteatteria, rytmistä kilpavoimistelua, balettia, jääkiekkoa ja taidekäsitöitä.

Pitkäikäistä ystävää kenestäkään harrastajalasten vanhemmasta en saanut, syystä tai toisesta. Uskon kuitenkin, että moni aikuinen löytää myös itselleen ystävän tai ystäviä kenttien laidoilta. Ihan niin kuin osa lapsistakin löytää omista joukkueistaan - tai on sitten löytämättä.

Paikkakunnalta muuton takia oikein kukaan silloisista tutuista ei ole enää tuttukaan. Jos nyt enää heitä tunnistaisikaan. Kun käyn Jyväskylässä, ihmettelen aina, miten vähän vastaan tulee edes jollain tavalla tutun oloisia ihmisiä. Jos joku tuleekin, niin yleensä sitä vain miettii, että mistähän tuon olen tiennyt tai tuntenut.

Ei kommentteja: