Unta vailla

päivis: Huomaan, että me kaikki kolme - Jorma, Niilo ja minä - taidamme potea unen puutetta. Havahduin juuri siihen, että television äärellä uutisten jälkeen Jorma nukkuu, minä pilkin ja Niilo nukkuu koiran unta. Aika väsyneitä koko porukka, vaikka kello on vasta vähän yli seitsemän illalla.

Niilolla on hyvät unenlahjat. Silti se havahtuu
uniltaan jo pelkästään siitä, jos minä satun
haukottelemaan. 

Unentarpeemme on erilainen. Minulla se tuntuu vähentyneen iän myötä. Kuusi tai seitsemän tuntia yöunta riittää. Tosin, jos olen nukkunut vain kuutisen tuntia, joskus vähän vähemmänkin, illemmalla saatan alkaa pilkkiä. Jos se osuu hetkeen, kun olen välttämättä halunnut katsoa televisiosta jonkun ohjelman, vähänkös harmittaa.

Viime yönä nukuin huonosti. Illalla tuntui ettei nukuta, vaikka kävin nukkumaan vasta yhdentoista jälkeen. Se tosin on nykyään aika normaalia, joskus valvottaa keskiyöllekin saakka. Uni olisi kuitenkin eilen illalla ollut tarpeen, sillä aamulla oli pitkästä aikaa herättävä ajoissa. Herätyskellokin soi puoli seitsemältä. Syy siihen oli tämänpäiväinen käräjäoikeuden istunto, jossa olin lautamiehenä.

Yleensä aamuisin ei ole niin nuukaa, moneltako herää. Käytännössä heräämme melko varhain, mutta postilaatikolla käynnin jälkeen palaamme sänkyyn lukemaan aamun lehtiä ja juomaan aamukahvit. Nyt se tapahtuu matkailuautossa, jonne perustimme taas kesämakuuhuoneemme.

En tiedä, johtuivatko viime yön huonot unenlahjat aamulla odottavasta herätyksestä vai siitä, että matkailuautossa Niilo pääsee sänkyyn, jossa se nukkuu jalkopäässä. Se on varsinainen sängyn valtaaja, sillä se asettuu poikittain peiton päälle, jolloin meille ei juuri jää jaloille liikkumatilaa. Yöllä heräsin ainakin kerran siihen, että nukuin jalat koukussa. Se teki vähän kipeää ja herättyä oli taas vaikea nukahtaa uudelleen.

Koska Niilon on koiramaailman mielensä pahoittaja, yritämme olla häätämättä sitä, vaikka sen valitsemat nukkumapaikat ovat välillä todella raivostuttavia. Ja siitä hyvästä oma yöunemme häiriintyy muun muassa alussa kuvatuin seurauksin. Mutta turha valittaa. On se niin suloista, kun koira on ilmiselvästi tyytyväinen saadessaan nukkua kanssamme sängyssä.