Maritusta ja kuolinsiivousta

päivis: Tavaramäärän vähentäminen on trendi, jossa mielelläni olen mukana. Ensisijaisesti se omalla kohdallani on tarkoittanut uusien vaatteiden ostamisen vähentämistä. Paluu Thaimaasta Suomeen osoitti, että kahdessa Suomi-kodissa muutakin tavaraa on sen verran, että jonkinlainen maritus tai kuolinsiivous on paikallaan.

Japanilaislähtöinen konmari tai maritus ovat varmaan jo useimmille tuttuja termejä. Ruotsissa on pantu vielä paremmaksi. Viime vuoden puolella lehdissä alkoi olla juttuja kuolinsiivouksesta, jonka on tarkoitus auttaa ihmisiä luopumaan turhasta tavarasta, mutta sananmukaisesti sen on myös tarkoitus jättää jälkeen jääville koti, josta turha krääsä ja muut tarpeettomat tavarat on ajatuksen kanssa siivottu pois.

Marituksen tai kuolinsiivouksen tarve syntyy esimerkiksi silloin, kun tavaraa ja vaatteita on enemmän kuin kodissa on niille tilaa. Vaatteiden vähentämisen tarpeen olen tiedostanut jo pitkään, sillä vaatekaappini ovat tupaten täynnä kesä- ja talvivaatteita, joista vain osaa käytän. Thaimaassa maritin sen verran, että pahimmat kamppeet ja muut tekstiilit leikkasin räteiksi ja osan vaatteista toin Suomeen toiveena saada ne kirpputorilla kaupaksi. Olen siis oikealla tiellä. Luulen.

Hyvä kun säästin mekon.
Mahtui taas päälle.

Tänään siivosin oman työpisteeni hyllykköä, josta löytyi mitä kummallisempia lippuja ja lappuja. Yleensähän postin mukana tulleet, vähänkin tärkeältä näyttäneet paperit tulee lykättyä hyllyyn odottamaan mahdollisesti myöhempää käsittelyä. Samalla jouduin epätoivoisesti etsimään noiden turhiksi osoittautuneiden dokumenttien joukosta oikeasti tärkeitä papereita. Löytyiväthän nekin lopulta. Silti edelleen hyllyssä on asioita, joille ei taatusti ole koskaan enää käyttöä. Enköhän minä esimerksi muistaisi ilman tallessa olevia työsopimuksiakin, että olen tehnyt pitkähkön päivätyön Sininauha-konsernissa. Mutta se "mutta kun". Sinne jäivät edelleen muovitaskujen sisään.

Usein noissa maritusjutuissa kehotetaan huoletta hylkäämään vaatteet, jotka eivät enää sovi päälle. Onneksi en ihan kaikkia hyviä neuvoja ota vastaan. Äskettäin oli juhlatilaisuus, johon kutsun saatuamme ensireaktioni oli, että pitää ostaa joku juhlavaate. Mutta ähäskutti. Nyt jo lähes ikivanha, mutta minulle kovin mieluinen (ja todella vähän käytetty) juhlamekko oli tallessa. Siitäkin huolimatta, ettei se ole enää vuosiin mahtunut päälleni. Vaan nytpä mahtui, kun Thaimaassa painoni putosi lähes kymmenen kilon verran.

Kirpputorille myytäviä vaatteita kootessa ja pestessä jäin miettimään, että tuleeko jossain kohtaa vastaan jonkinlainen kyllästymispiste, jolloin kirpputoreillakaan kauppa ei enää käy. Kun laillani muutkin alkavat vähentää ostamista, Mihin ylimääräiset vaatteet ja muut tekstiilit silloin joutuvat, kun sekajätteisiinkään niitä ei enää saa laittaa?