Koska koirat ovat meille kaikki kaikessa, päätimme ensin ajaa Sukhumvitin varrella olevalle Na Jomtienin eläinsairaalalle, jossa Aamu eli Morda edelleen potee tapaturmassa loukkaamaansa ja Bangkokissa leikattua etujalkaansa. Selvästi se muistaa meidät ja lukuisat aamutapaamisemme autopesulalla. Mordalla on ymmärrettävästi kova hinku päästä pois häkistä, jossa se joutuu elelemään. Sen venäläinen sponsori onneksi käy aamuin illoin sen luona ja silloin Morda pääsee opettelemaan kävelyä kolmella toimivalla jalallaan. Odotamme kovasti, että Mordalle löytyisi pian uusi koti.
Seuraava pysähdyspaikkamme oli liike nimeltä Baan. Nimi tarkoittaa kotia ja sieltä kyllä löytyykin varmasti kaikkea, jota kodin rakentaja, sisustaja ja ylipäätään kodissa asuva tarvitsee. Me uskoimme tarvitsevamme laitetta, joka houkuttelee hyttyset ja muut ikävät hyönteiset sisuksiinsa. Yksi tuollainen kapistus meillä jo on, mutta pahan päivän eli rikkoutumisen varalle piti hankkia toinenkin.
Pattaya Klangille avattiin joskus vajaa kaksi vuotta sitten ostari nimeltä Harbor. Olemme käyneet siellä kerran ja nyt päätimme mennä uudelleen. Tähtäsimme menemisen niin, että voisimme käydä Harborin pohjakerroksessa olevassa ruokakaupassa ennen kello kahta, jotta saamme ostettua alkoholitonta olutta, jota tiedämme siellä olevan. Edellisellä Harbor-käynnillämme kassa kieltäytyi myymästä sitä, koska kello oli jotain kahden ja viiden välillä, jolloin alkoholia ei saa myydä kaupoissa. Ei auttanut, vaikka kuinka näytimme pullon kyljestä, että tämä on alkoholitonta.
Olutta löytyi tasan yhtä laatua ja samalla hinnalla kuin Jomtienillakin, joten päätimme vielä käväistä tsekkaamassa naapurikaupan oluthyllyjä. Sieltä löytyi toista merkkiä alkoholitonta, mutta hinta oli parikymmentä bahtia halvempi. Kallista oli tämäkin, mutta ostimme silti.
Harborista ollaan kahta mieltä. Lapsiperheet löytävät sieltä paljonkin tekemistä, mutta shoppailijat saattavat pettyä. Liikkeitä kyllä löytyy moneen lähtöön, mutta ehkä kuitenkin painotus on lapsissa. Sellaistakin ihmettä kuin lunta talosta löytyy. Pääsymaksua vastaan näyttää saavan päälleen takin ja varrelliset kengät jalkaan. Sitten vain peuhaamaan tiloihin, joissa tuota valkoista ihmettä pääsee koskettelemaan.
Tällaisia laitteita on ollut Lintsilläkin. Hyvällä (tai huonolla) tuurilla olisin saattanut saada jonkun pikkuvoiton, mutta kone ei ollutkaan päällä. |
Valitsemamme ravintolan jonkinlainen erikoisuus taisi olla uhkaus 175 bahtin sakosta, jonka saa, jos jättää ruokaa syömättä. Tehoaisikohan ruokalautasen edessä kiukutteleviin lapsiinkin? Että se on viikkorahasta pois, jos et syö lautasta tyhjäksi. Minulta jäi pinaattijuustopaistos syömättä. Vähän jännitti, että saankohan sakot. Oli vaan niin mitättömän makuista, etten pystynyt.
En ole tällä reissulla käynyt kuin kerran kasvohoidossa. Siksi päätin poimia Harborin Bootsilta kasvonaamio-tarjouksen "osta kaksi saat yhden ilmaiseksi". Illalla sitten väkersin naamalleni korealaisen naamion, jonka luvattiin sisältävän kollageenia. Saa nähdä, oikenevatko rypyt naamalta.
Läheltä piti, etten kirjoittele tätä blogia joskus yömyöhään. Jorma nimittäin löysi keinon, jolla pääsemme katsomaan suomeksi tekstitettyä Netflixiä. Maksamme siitä joka kuukausi, mutta luulimme, ettei katselu täällä onnistu. Olimme väärässä. Aloitimme englantilaisella minisarjalla, jota helpostikin olisi katsonut ainakin toisen jakson yhtä soittoa. Mutta maltettiin kuitenkin ja tässä tätä blogia nyt päättelen kun kello Thaimaassa näyttää kohta kymmentä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti