Sivun näyttöjä yhteensä

lauantai 17. maaliskuuta 2018

Kun äiti puree lastaan

päivis: Saatan otsikollani houkutella blogin äärelle jonkun, joka arvelee tekstin sisältävän jotain kovastikin paheksuttavaa. Sitä se onkin, mikäli ajattelee, että uudet pennut saaneen koiranartun tulisi olla hyvä äiti edellisillekin jälkeläisilleen. Nyt on siis puhe Illasta ja hänen Aamustaan (nykyisestä Mordasta) sekä Aamun sisaresta nimeltä Cry.
Ilta on hyvä äiti, joka koiralle tyypilliseen tapaan ei hyväksy pentujensa
lähelle muita koiria. Ihmisten se antaa koskea pienokaisiinsa.
Meillä oli viime syksynä ilo tutustua Thaimaan-kotimme lähellä olevalla, tyhjilleen jääneellä autopesulalla asuneeseen kolmikkoon, jonka jäsenet myöhemmin yksilöimme yllä kerrotuilla nimillä. Lähes joka aamu lenkillä ollessamme tapasimme sievän äitikoiran kahden herttaisen narttupentunsa kanssa. Koirat oppivat ilmestymään jostain pesulan uumenista, kun Jorma vihelsi niille. Tapana oli antaa niille pienet makupalat, vaikka rapsutukset näyttivätkin kelpaavan pennuille vähintään yhtä hyvin.

Se miten toinen pennuista sai nimen Cry, löytyy marraskuisesta blogistani. Cryn kohtalona tai ehkä nyt voi jo sanoa, että onnena oli päätyä monien vaiheiden jälkeen Meow's Sanctuary -nimiseen koira- ja kissayhteisöön.
Cry makailee mielellään auringossa.
Niin kuin vapaana kuljeskeleville narttukoirille Thaimaassa usein käy, Iltakin tuli uudelleen tiineeksi. Seurasimme sen vatsanympäryksen pyöristymistä, kunnes noin 6. tai 7. helmikuuta se oli synnyttänyt seitsemän uutta pentua. Tässä vaiheessa pääsemmekin jo lähelle otsikkoa.

Kun uudet pennut olivat syntyneet, Illan suhde Aamu-tyttäreen muuttui täysin. Aamulla ei ollut enää paikkaa Illan lähellä. Muutaman kerran näimme, miten julman tuntuisesti se ärhenteli nyt jo isoksi kasvaneelle Aamulle. Joskus kotipihallemme saakka kuulimme nuoren koiran parkua ja uskoimme, että taas on Aamu saanut Illalta kylmää kyytiä.

Morda on turhautunut oloonsa
koirasairaalassa, mutta sen sponsori
haluaa etsiä sille ensin hyvän kodin.
Aamulle kävi muutama viikko sitten lähes niin kuin Crylle. Se joutui onnettomuuteen, jossa sen toinen etutassu vaurioitui. Aamu eli nykyisin Mordana tunnettu Illan tytär odottaa tassu operoituna eläinsairaalassa uutta kotia ja mahdollista kuntoutustakin, jotta jalka saataisiin toimivaksi.

Sairaalassa Mordan ja Illan tiet kohtasivat, vaikka tuskin ne toisiaan juuri pääsivät näkemään. Välimatkaa koirahäkkien välillä oli kuitenkin vain muutaman metrin verran.

Myös Cryn ja äiti-Illan tiet ovat jälleen kohdanneet.

Kävin tänään Meowin luona viemässä Illalle vuohenmaitoa, jonka uskotaan auttavan sitä imettämään suurta laumaansa. Hieman uskallan epäillä vuohenmaidon tarpeellisuutta, mutta vaikka maitoa kuluukin melko suuria määriä, on se kuitenkin suhteellisen pieni panostus Illan ja pesueen hyvinvointiin. Samalla Cry sai säkillisen kasvisnappuloita, jotka edistävät sen suolen toimintaa. Luotan ja toivon yhtenä Cryn sponsoreista, että suositus lisäruokintaan on tullut eläinsairaalasta. Ehkäpä kuivamuona on tarpeen vain kasvuvaiheessa.

Tuolla ruoanvientimatkallani tein sitten jotain, joka inspiroi minua kirjoittamaan suhteellisen raflaavan otsikon.

Jostain mielijohteesta keksin, että vien Cryn tervehtimään äitiä ja nuorempia sisaruksia. Kannoin sen perheen käytössä olleen suuren häkin luokse, josta oviaukko oli jo edellisenä päivänä avattu, jotta lauma pääsisi tutustumaan ja sosiaalistumaan muihin koiriin. Tiesin, että Ilta on Meowin luonakin ärähdellyt toisille koirille, mutta yhtään en osannut ajatella, että Cry saisi saman kohtelun. Tai pahemmankin.

Välittömästi, kun olin laskenut Cryn sylistäni parin pennun lähelle, Ilta ryntäsi paikalle ja tarrasi Cry-tytärtään raivoisasti niskasta. Cry tietysti päästi hirveän parun ja säntäsi karkuun. Löysin sen ulkoa, jossa se makaili auringossa. Vahingoittumattomana. Olin varma, että se on saanut pahasti turpaansa ja edessä on käynti eläinsairaalassa. Tikkejä ei kuitenkaan tarvittu. Jotenkin Ilta onnistui ojentamaan sitä tiukasti mutta samalla kuitenkin äidillisen hellästi - mikäli äiti ja tytär enää edes tunnistavat toisiaan. Se ei näissä perheenjäsenten kohtaamisissa meille oikein ole käynyt selväksi.

Ei kommentteja: