Ilta on hyvä äiti, joka koiralle tyypilliseen tapaan ei hyväksy pentujensa lähelle muita koiria. Ihmisten se antaa koskea pienokaisiinsa. |
Se miten toinen pennuista sai nimen Cry, löytyy marraskuisesta blogistani. Cryn kohtalona tai ehkä nyt voi jo sanoa, että onnena oli päätyä monien vaiheiden jälkeen Meow's Sanctuary -nimiseen koira- ja kissayhteisöön.
Cry makailee mielellään auringossa. |
Kun uudet pennut olivat syntyneet, Illan suhde Aamu-tyttäreen muuttui täysin. Aamulla ei ollut enää paikkaa Illan lähellä. Muutaman kerran näimme, miten julman tuntuisesti se ärhenteli nyt jo isoksi kasvaneelle Aamulle. Joskus kotipihallemme saakka kuulimme nuoren koiran parkua ja uskoimme, että taas on Aamu saanut Illalta kylmää kyytiä.
Morda on turhautunut oloonsa koirasairaalassa, mutta sen sponsori haluaa etsiä sille ensin hyvän kodin. |
Sairaalassa Mordan ja Illan tiet kohtasivat, vaikka tuskin ne toisiaan juuri pääsivät näkemään. Välimatkaa koirahäkkien välillä oli kuitenkin vain muutaman metrin verran.
Myös Cryn ja äiti-Illan tiet ovat jälleen kohdanneet.
Kävin tänään Meowin luona viemässä Illalle vuohenmaitoa, jonka uskotaan auttavan sitä imettämään suurta laumaansa. Hieman uskallan epäillä vuohenmaidon tarpeellisuutta, mutta vaikka maitoa kuluukin melko suuria määriä, on se kuitenkin suhteellisen pieni panostus Illan ja pesueen hyvinvointiin. Samalla Cry sai säkillisen kasvisnappuloita, jotka edistävät sen suolen toimintaa. Luotan ja toivon yhtenä Cryn sponsoreista, että suositus lisäruokintaan on tullut eläinsairaalasta. Ehkäpä kuivamuona on tarpeen vain kasvuvaiheessa.
Tuolla ruoanvientimatkallani tein sitten jotain, joka inspiroi minua kirjoittamaan suhteellisen raflaavan otsikon.
Jostain mielijohteesta keksin, että vien Cryn tervehtimään äitiä ja nuorempia sisaruksia. Kannoin sen perheen käytössä olleen suuren häkin luokse, josta oviaukko oli jo edellisenä päivänä avattu, jotta lauma pääsisi tutustumaan ja sosiaalistumaan muihin koiriin. Tiesin, että Ilta on Meowin luonakin ärähdellyt toisille koirille, mutta yhtään en osannut ajatella, että Cry saisi saman kohtelun. Tai pahemmankin.
Välittömästi, kun olin laskenut Cryn sylistäni parin pennun lähelle, Ilta ryntäsi paikalle ja tarrasi Cry-tytärtään raivoisasti niskasta. Cry tietysti päästi hirveän parun ja säntäsi karkuun. Löysin sen ulkoa, jossa se makaili auringossa. Vahingoittumattomana. Olin varma, että se on saanut pahasti turpaansa ja edessä on käynti eläinsairaalassa. Tikkejä ei kuitenkaan tarvittu. Jotenkin Ilta onnistui ojentamaan sitä tiukasti mutta samalla kuitenkin äidillisen hellästi - mikäli äiti ja tytär enää edes tunnistavat toisiaan. Se ei näissä perheenjäsenten kohtaamisissa meille oikein ole käynyt selväksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti