H-D-beachparty thaimaalaisittain

Tämä keltainen herkku oli varmaan
pienen H-D-letkamme komein näky.

päivis: Saimme kutsun Pattayan Harley-Davidson-myymälän järjestämään rantatapahtumaan. Ehkä jo kutsu oli työstetty thaimaalaisittain, sillä todellisuudessa vain aika ja tarjoilusta maksettava hinta pitivät kutinsa. Jos olisimme suunnistaneet kutsun osoittamaan paikkaan, olisimme olleet armottoman väärällä suunnalla. Mutta onneksi kävimme etukäteen tarkastamassa tämän(kin) asian. Näin täällä usein kannattaa toimia. Tarkastaa ja ehkä tarkastaa vielä toisenkin kerran.

Saimme siis tarkastus- ja tarjoilujenmaksukäynnillä tietää oikean paikan, joka on vain muutaman kilometrin päässä meiltä Siamin lahden rannalla. Liikkeessä meille vihjattiin, että ehkä ei kannata ihan vielä klo 14 mennä paikalle, vaikka se alkamisajankohdaksi ilmoitettiinkin. Näin täällä usein on. Jutut alkavat myöhemmin kuin on kerrottu.

Päivä tai pari ennen tilaisuutta saimme sähköpostin, jossa kehotettiin tulemaan H-D-myymälään klo 14, josta lähdettäisiin yhdessä ajamaan rannalle klo 14.45. Mehän menimme hyvissä ajoin. Lähtö vähän venähti, kuinkas muuten, mutta lopulta meitä oli kymmenkunta pyörää, joiden startti liikkeen pihasta filmattiin ja matkan varrella piti välillä pysähtyä, jotta kuvaajaporukka saisi kelvollista materiaalia ties mihin mainostarkoitukseen.

Taas pysähdyttiin kuvaajia varten.

Vaikka meidän Harrikka-letkamme olikin varsin vaatimaton, oli silti oikein upea tunne ajaa vilkasta Sukhumvitia myöten kohti määränpäätä. Kaikkeen tottuneiden thaimaalaistenkin huomasin tien varrella kääntäneen katseensa kohti ajopelejämme. Harrikan äänethän ne ovat, joita ei ihan joka päivä kuule. Ja nyt äänen lähteitä oli samalla kertaa useampi.

Harrikoita on täällä suhteellisen vähän, mutta kummasti moni on käynyt "ehdottamassa", että Jorman ajokki on maksanut miljoona bahtia. Jotenkin sen vain ovat tienneet. Tämä mitä seuraavaksi sanon tai kirjoitan, voi kateuteen taipuvaisten suomalaisten korvissa kuulostaa kummalliselta. Thaimaassa en nimittäin ole koskaan törmännyt siihen, että ihmiset kadehtisivat toisen omaisuutta. Täällä suhtaudutaan jotenkin terveen luontevasti siihen, että jollain toisella voi hyvinkin olla jotain sellaista, jota itse ei pysty koskaan saamaan. On sitten tuon "rikkaan omistajan" oma asia, miten hän täällä elää tämän totuuden kanssa.

Kuvaaminen jatkui rannalle saavuttuamme ja vielä paikan päälläkin. Ei riittänyt, että valokuvaaja seurasi pitkällä putkellaan välillä vähän rasittavankin tarkasti jokaista suupalaamme, vaan yllämme surrasi kuvauskopteri, jonka koko ajan pelkäsin putoavan päällemme.

Olin varannut itselleni hätävaraksi omia eväitä, kun ajattelin, että Harrikka-imagoon ei kasvissyönti taida oikein istua. Mutta Thaimaa pääsi taas yllättämään. Oli jos jonkinlaista kasvisvarrasta valmiina tarjolla, joita ei sitten edes itse tarvinnut kypsennelläkään. Sen kun valitsi, mitä halusi syödä ja antoi toisten huolehtia niiden maustamisesta ja grillaamisesta.

Partyn valmiiksi kypsennetyt tarjoiltavat olivat kyllä kaikki liharuokia. Tai vähän harmikseni huomasin vasta kasvisherkut syötyäni, että olisihan siellä tietysti maan tavan mukaan ollut kypsennettyä riisiäkin tarjolla. Riisikeitintä oli kai vaan liian vaikea hahmottaa syötävää notkuvien ruokapöytien keskeltä. Riisi olisi hyvin kelvannut tarjolla olleiden salaattiainesten kanssa ensinälkää tyydyttämään.

Tässä kypsyvät ensimmäiset valitsemani kasvisvartaat: ananasta, maissia,
valkosipulia, jotain sientä, tomaattia...

Rannalle oli kyhätty esiintymislava, jolle kapusi kolme muusikkoa. Laulaja lauloi oikein kauniilla äänellä ja nuotilleen englanninkielisiä kappaleita. Ensimmäinen setti tuntui kuitenkin päättyvän jotenkin kesken. Johtui varmaan siitä, että thaimaalaiseen tapaan piti välillä syödä. Tapahtuma tuntui muutenkin hyvin kotikutoiselta. Tarjoilutiskin takana näytti enimmäkseen olevan H-D-myymälän omaa väkeä. Veikkailin, että ehkä bändinkin pojat olivat firman huoltopuolen henkilökuntaa. Eipä tullut kuitenkaan kysyttyä.

Pari asiaa jäi mietityttämään. Rannalla tarjoiltiin varsin avokätisesti hanaolutta. Väkeä tuli paikalle lisää pitkin iltapäivää ja vielä illemmalla, kun me olimme jo lähdössä. Kukaan ei tainnut tulla jalkaisin. Useimmat tulivat pyörillä, jokunen autokin kaarsi parkkipaikalle. Sitä siis mietin, että kalliit pyörätkö jätettiin rannan vartioimattomalle parkkipaikalle, kun pirskeiden päätyttyä tuli kotiin lähdön aika. Vai samalla tavallako nämä mukavat H-D-thaikut (lisäksemme paikalla oli vain yksi ulkomaalainen, thaimaalaistunut ranskalainen) ajavat täällä kännipäissään kuin viheliäisinä pitämäni paikalliset ja usein varmaan myös vierasmaalaiset tankojuopot.

Niin, se toinen asia. Kutsussa kerrottiin, että partyn aikana sexygirl tarjoilee drinkkejä. Olisin jotenkin niin mielelläni nähnyt, miten tuo seksikäs typynen olisi istunut tähän tapahtumaan, joka oli kertakaikkisen leppoisa ja mukava. Ainakin oletetut korkokengät olisivat ikävästi uponneet rannan hiekkaan.