We call her Cry

päivis: Koira-aiheinen kirjoittelu tosiaan jatkuu, kuten Jorma eilen aavisteli. Arkiset aamurutiinimme saivat eilen uuden käänteen, kun Jorman kuvaamalla tavalla löysimme lähes naapurissa asustelevan koiraperheen nuorimmaisen itkemässä hädissään. Siitä siis myös tuo hänelle annettu nimi Cry.

Eläinlääkäri oli väärässä. Niinhän ei saisi tapahtua, mutta tosielämä on joskus sellaista. Kokemuksemme mukaan ainakin täällä Thaimaassa eläinlääkärit antavat toisinaan diagnooseja, joiden perusteella koiralla ei olisi minkäänlaisia elämisen mahdollisuuksia. Tällä kertaa oli toisin päin. Saimme mukaamme pussillisen lääkkeitä, joilla koiran suunnilleen viikon sisällä pitäisi tokentua vaivastaan. Hetken jo näimme itsemme päivittäin ruokkimassa ja lääkitsemässä liikuntakyvytöntä pentua sen kotona, autioksi jääneessä autopesulassa.

Onneksi on kuitenkin Meow, jonka luokse saatoimme pennun viedä. Enemmän tai vähemmän hoitoa ja hoivaa tarvitsevan 120 koiran jatkeeksi.

Cry on ainakin alussa osoittautunut helppohoitoiseksi potilaaksi. Nimensä
mukaisesti se kuitenkin osoittaa kovalla itkullaan, kun sillä on kipuja.

Meow näki heti, että Cry on saanut tällin. Ei se minkään tulehduksen kourissa ainakaan ensisijaisesti ollut. Kuumeinen kylläkin. Niinpä kävimme uudelleen eläinsairaalassa, jossa pennusta otettiin röntgenkuva. Se osoitti karusti, että jonkinlaisen loukkaantumisen seuraksena Cryn takaraajoista toinen on jotenkin mennyt sijoiltaan. Mahdollisesti muitakin vaurioita kuvasta saattoi nähdä.

Nyt hoito-ohjeeksi tarjottiin ensin lepoa ja myöhemmin kuntoutusta. En tiedä sitten, onko jonkinlaisen kävelytaidon mahdollisuus luokkaa fifty sixty. Meowin luona koiria on ennenkin onnistuttu hoitamaan käveleviksi kehnoista ennusteista huolimatta. Toivotaan, että näin kävisi nytkin.

Olin eilen muutenkin aikeissa mennä auttelemaan Meowin luokse. Oli hyvä nähdä, miten rauhallisesti Cry otti uudet tilanteet.  Saman päivän aikana se muun muassa oli ensi kertaa elämässään ensin moottoripyörän sitten auton kyydissä. Tosin se saattoi myös olla hieman sekaisin saamastaan lääkityksestä.

Kun tänään kävimme katsomassa pentua ja muita koiria, kuulimme, että Cry on päivällä itkenyt ja se on saanut kipupiikin. Nyt se vaikutti taas kivuttomalta, mutta arvatenkin hämmentyneeltä, kun ympärillä pyöri lauma vilkkaita ja liikkuvia pentuja ja isojakin uteliaita koiria. Laihana lohtuna ja vähän kuitenkin ilon aiheena oli se, että kumpanakin päivänä sille on maistunut ruoka ja vesi.

Tänään sain kunnian pestä yhden Meowin pennuista, joka oli sotkenut
itsensä ties missä kuravellissä pyöriessään. Koko operaation ajan
mukana oli uteliasta talon väkeä, joista tässä yksi linssilude.